Jumalan puhetta ihmiselle
Me emme tietäisi Jumalasta, ellei hän olisi ilmaissut itseään meille. Armossaan Jumala valitsi tehdä itsensä tunnetuksi. Hän teki tämän jossakin määrin luonnon välityksellä (yleinen ilmoitus) mutta erityisesti Raamatun, Jeesuksen Kristuksen, enkelien ilmestymisen, profeettojen jne. välityksellä samoin kuin henkilökohtaisten kokemusten kautta. Jumalan vastustaja yrittää matkia ja vääristää näitä jumalallisen ilmestyksen muotoja.
Keskitymme yhteen tapaan, jolla Jumala päätti ilmaista itsensä: profetoimisen lahjaan. Kristinuskon piirissä esitetään erilaisia näkemyksiä tästä lahjasta. Siinä missä jotkut kristityt ajattelevat, että tämä lahja on hävinnyt ensimmäisen vuosisadan päättyessä jKr., toiset näkevät sen monissa ilmiöissä tänäkin päivänä, ja sitten on vielä niitä, jotka antavat profetoimiselle sellaisen uuden määritelmän, että se sopii periaatteessa mihin tahansa kristilliseen palvelutyöhön.
I Profeetta
1. Mitä tarkoitetaan aidolla profeetalla?
Hes. 33:7: Profeetta Hesekiel puhui Jumalan puolesta. Profeetat kutsuttiin yliluonnollisella tavalla (Jes. 6:1–8) ja heidän tuli välittää uskollisesti Jumalan sanoma ja tahto lisäämättä siihen omia ajatuksiaan tai poistamatta asioita, joista he eivät pitäneet (5. Moos. 4:2; Ilm. 22:18, 19). Jumala tunnusti sitten profeettojen sanoman omaksi sanomakseen.
2. Mistä lähtien Jumala on käyttänyt profeettoja?
Ap. t. 3:21: Jumala puhui pyhien profeettojen välityksellä muinaisista ajoista lähtien, maailman luomisesta lähtien.
Juud. 1:14: Jo Henok, joka kuului seitsemänteen Aadamin jälkeiseen sukupolveen, puhui profeetallisesti.
3. Millä tavalla Jumala kommunikoi profeettojen kanssa?
1. Sam. 3:4, 10: Hän antoi heidän kuulla äänensä tai taivaallisten olentojen äänen (Ilm. 5:5). Tätä kutsutaan ”kuulemiseksi”.
Hes. 1:1: Hän ilmaisi itsensä paljastaen yliluonnollisia todellisuuksia ja sanomia näkyjen kautta (Ilm. 6:1).
4. Moos. 12:6: Hän puhui heille näkyjen ja unien kautta. Näkyjen kohdalla saattoi käydä niin, että tapahtui seuraavia hämmästyttäviä ilmiöitä:
4. Moos. 24:3, 4, 16: Toisen todellisuuden näkeminen
Dan. 9:21: Enkelin ilmestyminen (Ilm. 10:8, 9)
Dan. 10:8, 9: Voiman menettäminen
Dan. 10:17: Hengittämättömyys
Dan. 10:18, 19: Jumalallinen voimistuminen.
4. Mitä profeetat näkivät?
Profeetat näkivät ja tunnistivat:
- Menneisyyden tapahtumia (Hes. 16 – Jumalan kansan alkuperä; Ilm. 12:1–5 – Messiaan syntymä)
- Nykyisyyden tapahtumia (Jes. 36–39 – Assyrian uhka ja Hiskian sairaus; Ilm. 2:1–7 – seurakunnan tila)
- Tulevaisuuden tapahtumia (Jes. 9 ja 11 – Messiaan tuleminen; Ilm. 21 ja 22 – uusi maa).
Joskus profeetat eivät ymmärtäneet omaa profetiaansa, mutta siitä huolimatta he välittivät sen uskollisesti eteenpäin (Dan. 8:27; 12:4). Profeettojen tärkein tehtävä oli hengellinen ohjaus, opettaminen, uskonpuhdistuksen aikaansaaminen, neuvonantajana toimiminen sekä muiden tehtävien ohella myös tulevaisuuden ennustaminen. Jos Jumalan kansan jäsenet eivät olleet kuuliaisia profeettojen välityksellä kuulemalleen Jumalan äänelle, he joutuivat kohtaamaan Jumalan tuomion.
5. Millä tavalla profeetat välittivät sanomansa?
Profeetat välittivät heille uskotut sanomat suullisesti (2. Sam. 12:1–7), kirjoitetussa muodossa (Jer. 36:2, 4) ja tekojen välityksellä (Hes. 24). Ilmaukset ”Näin sanoo Herra” tai ”Minä näin” osoittavat heidän olleen vakuuttuneita siitä, että he puhuivat Jumalan nimissä. Heidän sanomansa olivat tosia ja luotettavia (2. Piet. 1:20, 21; 2. Tim. 3:16). Jumala tunnusti heidän sanansa omikseen – Jer. 25:1–4, 7, 8.
6. Aito vai ei?
Kautta historian ei ole ollut vain aitoja vaan myös vääriä profeettoja. Niinpä Jumala antoi meille vertailuperusteet, jotta voisimme erottaa oikeat ja väärät profeetat toisistaan. Mikäli joku seuraavista kohdista ei toteudu, kyseinen profeetta on väärä. Nämä ovat erottavat tuntomerkit:
- Täydellinen yhdenmukaisuus pyhien kirjoitusten kanssa – Jes. 8:19, 20 (RK 2012/VKR); 5. Moos. 13:1–4
- Jeesuksen Kristuksen tunnustaminen Jumalan Pojaksi ja Vapahtajaksi, joka syntyi tänne ihmiseksi – 1. Joh. 4:1–3
- Hyvät hedelmät eli esimerkillinen elämä ja tehokas palvelutyö – Matt. 7:15–21
- Ennustusten toteutuminen – 5. Moos. 18:22
- Ei taloudellisen edun tavoittelua – Miika 3:9–12
- Jumalan sanomien julistaminen sellaisten sanomien sijaan, joita ihmiset haluavat kuulla – 1. Kun. 22:4–8
II Uuden testamentin profeetat ja nykyiset profeetat
1. Uuden testamentin profeetat
Ensimmäinen Uudessa testamentissa esiintyvä profeetta oli Johannes Kastaja (Luuk. 1:76) ja suurin oli Jeesus (5. Moos. 18:15; Matt. 21:11). Profetoimisen lahja oli yksi alkuseurakunnan hengellisistä lahjoista, ja sillä oli erityinen rooli – 1. Kor. 12:28; 14:1; 12:11; Ef. 4:11; 1. Tess. 5:19–21.
2. Kuinka kauan profetoimisen lahjan tulisi säilyä seurakunnassa?
Joel 3:1–4: Joelin ennustus täyttyi osittain helluntaina, kun Pyhä Henki vuodatettiin (Ap. t. 2:14–21, 32, 33). Joelin kirjassa mainittu Herran suuri päivä liittyy kuitenkin erityisellä tavalla Kristuksen toiseen tulemiseen. Näin ollen Joelin profetian pitäisi täyttyä vielä toisen kerran ennen Kristuksen paluuta.
Matt. 24:11, 24: Jeesus ennusti väärien profeettojen ilmestymisen ennen toista tulemistaan osoittaen, että myös oikeita profeettoja tulisi olemaan. Muutenhan hän olisi varoittanut yleisesti profeetoista. Ilmeisesti ongelmana olisi väärien profeettojen erottaminen oikeista.
3. Minkälainen suhde tulisi olemaan meidän päiviemme oikean profeetan ja Raamatun välillä?
Raamattu korottaa oikeiden profeettojen toimintaa siinä määrin, että sitä voidaan käyttää mittapuuna profetoimisen arvioimisessa. Sekä Raamatun sanoma että oikeiden profeettojen sanomat tulevat samasta lähteestä, Pyhästä Hengestä, ja kutsuvat kuuliaisuuteen – 2. Aik. 20:20.
III Profeettojen luokittelu Raamatussa
Raamatun ajan oikeat profeetat voidaan jakaa neljään ryhmään. Tällä luokittelulla ei ole mitään tekemistä profeettojen arvovallan tai heidän tehtävänsä laajuuden kanssa. Jako osoittaa kuitenkin, että Jumalalla on erilaisia tehtäviä eri profeetoille, että profeetat voivat olla miehiä tai naisia ja että he kaikki puhuivat Jumalan nimissä ihmisille. Luokittelu on seuraava:
1. Profeetat, jotka ovat kirjoittaneet sanomansa muistiin. Nämä sanomat sisällytettiin Raamattuun, esim. Jesaja, Daniel, Johannes ja Paavali. Näitä profeettoja nimitetään myös kanonisiksi profeetoiksi.
2. Profeetat, jotka eivät jättäneet jälkeensä lainkaan kirjoitettuja todisteita sen enempää omalle sukupolvelleen kuin meillekään, mutta joiden toimintaa kuvataan laajasti Raamatussa. Tällaisia ovat esimerkiksi Elia (1. Kun. 17–19, 21; 2. Kun. 1, 2; Mal. 3:23; Joh. 1:21; Jaak. 5:17) ja Elisa (2. Kun. 2–9, 13; Luuk. 4:27). He eivät ole yhtään vähemmän tärkeitä kuin ensimmäisen kategorian profeetat.
3. Oikeat profeetat, jotka kirjoittivat sanomansa muistiin, mutta näitä dokumentteja ei sisällytetty Raamattuun. Kymmenen sellaista henkilöä tunnetaan (esimerkiksi Natan ja Gad – 1. Aik. 29:29). Paavalillakin on kirjeitä, joita ei liitetty Uuden testamentin kaanoniin, esimerkiksi kirje laodikealaisille (Kol. 4:16).
4. Aidot profeetat, jotka mainitaan vain lyhyesti ja joilla oli ainoastaan suullisia sanomia. Raamatun perusteella tiedetään kolmisenkymmentä sellaista henkilöä, esimerkiksi naisprofeetta Debora (Tuom. 4:4), Agabos (Ap. t. 11:27, 28), Filippoksen tyttäret (Ap. t. 21:8, 9) ja muita.
Yhteenveto
Jumala on kiinnostunut meistä ja rakastaa meitä. Hän tahtoo meidän saavan ikuisen elämän luonaan. Siksi hän ilmaisee itsensä ja pelastussuunnitelmansa muun muassa profetoimisen lahjan välityksellä. Koko Raamattu on syntynyt profetoimisen lahjan kautta. Me olemme äärimmäisen kiitollisia ja seuraamme Jumalan ilmestystä kautta Raamatun samoin kuin aidon profetian kautta, joka on annettu meille Raamatun lisäksi ja joka heijastaa Raamatun opetuksia.
– Biblical Research Institute / Ekkehardt Müller