Kautta historian Jumalalla on ollut uskollisia seuraajia (Ilm. 12).
Näin todetessamme myönnämme samalla, että Vanha ja Uusi testamentti kertovat uskosta luopumisesta Jumalan kansan keskuudessa (Hes. 23; Ilm. 17; 2. Tess. 2:1–4). Jumalan uskollisia seuraajia nimitetään jäännökseksi.
I Lopunajan jäännös Ilmestyskirjan 12. luvussa
1. Historiallinen tausta
Ilm. 12:1, 2 Ilmestyskirjan 12. luvun nainen on symboli, joka edustaa Jumalan kansaa (Jes. 54:5, 6; Ef. 5:25–32).
Ilm. 12:3 Lohikäärme on Paholainen (Ilm. 12:9).
Ilm. 12:4, 5 Paholainen yritti tuhota poikalapsen, Jeesuksen Kristuksen, joka temmattiin Jumalan luo.
Ilm. 12:6 Koska jäljelle jäi vain seurakunta, Paholainen vainosi todellisia uskovia vuosisatojen ajan (katso myös jakeet 13–16).
Ilm. 12:17 Lopulta Paholainen kääntyy jäännöstä, seurakunnan viimeisiä jälkeläisiä, vastaan.
2. Jäännökseen kuuluvien tärkeimmät tuntomerkit
Ilm. 12:17 He ovat uskollisia Jumalan käskyille (kymmenelle käskylle sapattikäsky mukaan lukien, käskyjä säilytettiin liiton arkussa – Ilm. 11:19;
sapattikäskyyn viitataan Ilm. 14:7) ja Jeesuksen todistukselle.
Ilm. 14:12 Heillä on myös kestävyyttä ja usko Jeesukseen / Jeesuksen usko.
3. Mitä Jeesuksen todistus tarkoittaa?
Ilm. 1:2, 9 Jeesuksen todistus on profeetallinen sanoma, joka käsittää Ilmestyskirjan ja evankeliumin sisällön.
Ilm. 19:10 Jeesuksen todistus määritellään myös profetoimisen hengeksi.
Ilm. 22:9 Tämä jae rinnastuu läheisesti raamatunkohtaan Ilm. 19:10. Siinä veljet, jotka ovat ”Jeesuksen todistajia”, ovat profeettoja. Tämä tarkoittaa sitä, että Jumalan uskollinen jäännös pitää suuressa arvossa Raamattua ja hyväksyy profeetalliset ilmestykset, jotka ovat sopusoinnussa Jumalan sanan kanssa.
II Profetoiminen adventistien parissa
Uusia liikkeitä ja ajattelutapoja syntyi 1800-luvun alussa. Sellaisia olivat esimerkiksi Charles Darwinin esittelemä evoluutioteoria ja nykyaikainen spiritismi. Uskonkäsityksiä ravisteltiin ja ilmaantui ihmisiä, jotka väittivät olevansa Jumalan profeettoja, mutta jotka sen sijaan olivatkin fanaatikkoja. Tuona haasteellisena aikana Jumala puuttui asioihin aidon profetoimisen lahjan muodossa.
1. William Foy oli baptisti, joka valmistautui pastorin tehtävään. Hän uskoi Jeesuksen pikaiseen takaisintuloon. Tammikuun 18. päivänä 1842 hän sai ensimmäisen näkynsä uskovien palkasta ja uskottomien tuomiosta. Toisen näkynsä hän sai 4.2.1842. Häntä pyydettiin julistamaan mitä oli nähnyt. William Foy sai kolmannen näyn vähän ennen lokakuun 22. päivää 1844, josta muodostui suuren pettymyksen päivä. Koska hän ei ymmärtänyt näkyä, hän kieltäytyi julistamasta sitä.
2. Hazen Foss oli oppinut mies. Myös hän uskoi Kristuksen pikaiseen takaisintuloon. Hän sai ensimmäisen näkynsä vähän ennen lokakuun 22. päivää 1844. Kun häntä toisen näyn aikana pyydettiin julistamaan saamaansa sanomaa, hän kieltäytyi. Kolmannessa näyssä häntä varoitettiin seurauksista, mutta hän halusi ehdottomasti kieltäytyä. Kun Hazen Foss sitten outojen tuntemusten vuoksi lopulta kutsui ihmiset koolle kertoakseen näkemästään, hän ei kyennytkään kuvailemaan kokemaansa. Sen sijaan, että olisi julistanut Jumalan sanomaa, hän ilmoittikin olevansa kadotettu ihminen. Hän eli vielä neljäkymmentä vuotta, mutta menetti kiinnostuksensa hengellisiin asioihin.
3. Ellen Gould White oli tyttönimeltään Harmon. Hän sairasteli paljon lapsuudessaan. Niinpä hän kykeni käymään vain kolme vuotta koulua. Hänet kastettiin 12 vuoden ikäisenä. Kaikki Harmonin perheen jäsenet erotettiin metodistikirkosta, koska he olivat tekemisissä milleriläisten kanssa ja odottivat Jeesuksen tulevan pian takaisin. Ollessaan 17-vuotias Ellen sai ensimmäisen näkynsä ja vastustamisen sijaan hän julisti saamiaan sanomia. Kun Jumala kehotti häntä kirjoittamaan näyt muistiin, tehtävä osoittautui alkuun vaativaksi mutta helpottui jonkin ajan kuluttua. Myöhemmin Ellen sai nauttia melko hyvästä terveydestä ja kuoli 87 vuoden ikäisenä vuonna 1915.
Hän vahvisti raamatullisia oppeja, joita toiset olivat löytäneet kiihkeän tutkimisen tuloksena. Hän kirjoitti monia kirjoja, vahvisti yksilöitä ja adventistien uskonyhteisöä kokonaisuutena. Hänellä ei koskaan ollut seurakunnallista virkaa. Hän väitti saaneensa jumalallisia ilmestyksiä yliluonnollisella tavalla. William Foy eli vielä silloin, kun Ellen White kertoi näyistään. Foy ilmoitti nähneensä samat asiat. Hazen Foss puolestaan oli kerran sisarensa talossa, jossa muutamat adventistit kokoontuivat kuulemaan Ellen Whitea. Myöhemmin Foss vahvisti, että näyt oli otettu pois häneltä ja annettu Ellenille. Foss oli jo hylännyt ne, kun Ellen White sai ensimmäisen näkynsä.
III Ilmiöt, joita Ellen White koki näkyjensä aikana
Ennen näkyä ihmiset tunsivat erityisen Jumalan läsnäolon. Kun Ellen White sai näyn, hän yleensä huudahti: ”Kunnia Jumalalle!” Hän menetti voimansa ja lyyhistyi lattialle. Joskus hän sai lisää voimia. Hän kykeni esimerkiksi kannattelemaan yli kahdeksan kilon painoista Raamattua ojennetussa kädessään puolen tunnin ajan. Hän ei hengittänyt, mutta siitä huolimatta hänen sydämensä syke, hänen pulssinsa ja hänen ihonsa väri olivat normaalit. Silmät auki hän tarkkaili kiihkeästi tapahtumia, joita toiset eivät pystyneet näkemään. Hänen silmänsä eivät olleet liikkumattomat kuten transsissa. Lääkärit tutkivat häntä näkytilan aikana, ja monet henkilöt todistivat tapahtuneesta.
Näkytilassa ollessaan Ellen White ei havainnut mitään siitä, mitä hänen ympärillään tapahtui. Hän istui, seisoi, käveli tai asettui makuulle näyn aikana. Hänen liikkeensä olivat aina sulavia. Näyn loppupuolella hän henkäisi syvään. Vähitellen hänen hengityksensä ja fyysiset voimansa palautuivat normaaleiksi. Näyn jälkeen hänen terveydentilansa koheni.
Nämä ilmiöt muistuttavat meitä profeetta Danielin kokemuksista. Ellen Whiten näkyjen sisältö liittyi menneisyyteen, nykyisyyteen ja tulevaisuuteen entisaikojen profeettojen tavoin (katso Suuri taistelu tai Alfa ja omega -kirjasarjan osat 7 ja 8).
IV Oliko Ellen G. White profeetta?
Oikea vastaus edellä esitettyyn kysymykseen vaatii seuraavien raamatuntekstien soveltamista:
1. Ei aineellisen edun tavoittelua – Miika 3:9–12. Ellen White ei profetoinut rahasta.
2. Täydellinen yhdenmukaisuus Raamatun kirjoitusten kanssa – Jes. 8:19, 20 (VKR); 5. Moos. 13:1–4. Ellen Whiten opetukset olivat Raamatun mukaisia (jumaluus, sapatti, kuolleiden tila jne.). Joskus hän kommentoi jonkun raamatunjakeen tai -kohdan yksityiskohtaa tavalla, joka olisi vaatinut alkukielten tuntemusta. Hän ei kuitenkaan osannut hepreaa tai kreikkaa ja käytti vain harvoin Raamattua käsitteleviä teoreettisia teoksia. Tämä osoittaa hänen olleen Jumalan innoittama.
3. Jeesuksen Kristuksen tunnustaminen Jumalan Pojaksi ja Vapahtajaksi, joka oli syntynyt maan päälle täysin inhimilliseksi olennoksi – 1. Joh. 4:1–3. Ellen White myöntää selvästi, että yksi hänen päämääristään oli korottaa Jeesusta meidän Vapahtajanamme ja Herranamme. Katso hänen keskeisiä kirjojaan Tie Kristuksen luo ja Aikakausien Toivo tai Alfa ja omega -kirjasarjan osat 4 ja 5.
4. Hyvät hedelmät eli esimerkillinen elämä ja tehokas palvelutyö – Matt. 7:15–21. Ellen Whiten esimerkillinen kristillinen elämä sai tunnustusta paitsi suurelta adventistien enemmistöltä myös Yhdysvaltain tunnetuissa sanomalehdissä. Edith Dean sanoi hänestä näin: ”Hän oli todella Jumalan edustaja. Entisaikojen profeettojen tavoin hänen elämänsä ilmaisi nöyryyttä, yksinkertaisuutta, vaatimattomuutta, jumalallista tietoa ja omistautumista.” (Great Women of the Christian Faith, s. 230.) Ellen Whiten vaikutus tuntuu tänäkin päivänä, ja hänen kirjansa johtavat ihmisiä edelleen Jumalan luo.
5. Ei vain sellaisten sanomien julistamista, joita ihmiset haluavat kuulla – 1. Kun. 22:4–8. Ellen Whiten kirjeet ja kirjat sisältävät nuhteita ja moitteita. Hän ei noudattanut poliittista korrektiutta hankalia aiheita vältelläkseen, mutta hän tarjosi myös jumalallisia lupauksia ja jumalallista lohdutusta.
6. Ennustusten toteutuminen – 5. Moos. 18:22. Ellen White varoitti (1) röntgensäteiden mahdollisista vaaroista, (2) kaupunkien saastumisesta ja siitä, että tämä ongelma voi muodostua terveysriskiksi, (3) alkoholin aiheuttamista aivovaurioista, (4) eläinrasvasta (kolesterolista), (5) tupakasta eräänlaisena myrkkynä. (6) Hän puhui myös aivojen sähkövirroista vuosikymmeniä ennen kuin nämä tosiasiat tunnettiin. (7) Lisäksi hän laati joitakin yksiselitteisiä ennustuksia: Vuonna 1902 hän ennusti San Franciscon ja Oaklandin ylle tulevasta tuomiosta; suuri maanjäristys tapahtui vuonna 1906. Ellen White mainitsi spiritismin maailmanlaajuisesta leviämisestä silloin, kun sen nykyaikainen muoto oli vasta syntynyt. Hän puhui miljoonista kuolleista ja kokonaisten laivastojen tuhoutumisesta 24 vuotta ennen toisen maailmansodan syttymistä. Hän käsitteli myös sellaisia aiheita kuin rikollisuuden lisääntyminen, äärimmäisen vaikea taloudellinen tilanne ja yhteiskunnan pirstoutuminen.
Edellä mainittujen havaintojen tulos on väistämätön päätelmä siitä, että Ellen G. White oli aito profeetta.
V Ellen Whiten toiminnan tarkoitus
Ellen White jakoi itse tehtävänsä merkityksen viiteen -osioon: (1) Raamatun korottaminen ja ihmisten johdattaminen takaisin Raamattuun, (2) raamatullisten periaatteiden selventäminen ja niiden soveltaminen jokapäiväiseen elämään, (3) synnistä nuhteleminen ja ihmisten kutsuminen kuuliaisuuteen Jumalalle ja hänen käskyilleen, (4) ihmisten johtaminen Jeesuksen luo sekä toivon ja lohdutuksen antaminen heille, (5) ihmisten valmistaminen maailmanhistorian viimeisiä päiviä ja Kristuksen toista tulemista varten.
VI Ellen White ja Raamattu
Vaikka E. G. White jakaa raamatunkirjoittajien innoituksen eikä tässä mielessä eroa heistä, hänen kirjoituksensa eivät korvaa Raamattua vaan ovat sille alisteisia. Sen vuoksi me myönnämme, että vaikka hänen kirjoituksensa ovatkin arvovaltaisia, Raamatun asema säilyy ylivertaisena. Raamatusta löytyy kaikki, mitä tarvitaan pelastukseen ja suhteeseen Jumalan kanssa. Siitä huolimatta aito profetoimisen lahja johtaa ihmiset takaisin Jumalan sanan luo, jota he ovat laiminlyöneet tai ymmärtäneet väärin.
”Pyhä kirjoitukset on otettava vastaan Jumalan tahdon ohjeellisena ja erehtymättömänä ilmoituksena. Ne muodostavat luonteen mittapuun, oppien ilmaisijan, kokemusten koetinkiven. – – Henkeä ei annettu – eikä sitä koskaan voidakaan antaa – syrjäyttämään Raamattua, sillä kirjoitukset sanovat selvästi, että Jumalan sana on mitta, jolla kaikki muut opetukset ja kokemukset on mitattava.” (Ellen G. White, Alfa ja omega, osa 8, s. 184, 185.)
Jumala on armossaan antanut profetoimisen lahjan, ja meidän tulisi olla äärimmäisen kiitollisia siitä, käyttää sitä ja seurata sitä. Tämä Jumalan antama lahja ei syrjäytä Raamattua vaan on edelleen elintärkeä, koska tarvitsemme sitä.
VII Miten meidän tulisi tulkita Ellen Whiten kirjoituksia?
Aivan kuten Raamattua on tulkittava (Luuk. 24:27), myös E. G. Whiten kirjoituksia on tulkittava. Tässä joitakin aiheeseen liittyviä periaatteita: (1) Keskity kaikkein tärkeimpiin asioihin. (2) Älä irrota tekstikappaleita asiayhteydestä. (3) Yritä ymmärtää historiallinen tilanne osataksesi päätellä, onko hänen neuvonsa yleisesti pätevä vai liittyykö se ainoastaan tietynlaiseen tapaukseen tietynlaisissa olosuhteissa. (4) Jos tutkit jotakin aihetta, perehdy siihen kaikkien hänen kirjoitustensa pohjalta. (5) Pidä mielessä, ettei hän aina tulkitse tarkasti Raamatun tekstejä vaan soveltaa niitä tietynlaisiin tilanteisiin. (6) Pyri ottamaan huomioon hänen korostamansa periaatteet. (7) Huomaa ne teologiset teemat, joita hän tuo esille ja joihin hän antaa erityisen panoksensa. (8) Jos toiset käyttävät hänen tekstejään tai mainitsevat hänet, varmistu siitä, että hän on todella sanonut niin kuin ihmiset väittävät hänen sanoneen.
Yhteenveto
Lopunajan seurakunnalla on erityisiä tuntomerkkejä, joita Jeesus korosti. Niiden joukossa on profetoimisen lahja. Tämä lahja ilmenee Raamatussa ja niiden aitojen profeettojen toiminnassa, joita Jumala saattaa lähettää. Profetoiminen on Jumalan armolahja, jota me vaalimme ja seuraamme. Lopunajan jäännökseen kuuluvat uskovaiset, joilla on tämä ”Jeesuksen todistus”, ovat sitoutuneet Jeesukseen, vaikka he edelleen ovatkin kamppailevia uskovia, jotka odottavat innokkaasti pääsevänsä Jumalan luo ja vapautuvansa kaikista synnin jäljistä. Heidän lisäkseen on muita uskollisia ihmisiä uskosta luopuneissa uskonyhteisöissä. Heidät on kutsuttu liittymään Jeesuksen uskolliseen jäännökseen – Ilm. 18:2 ja 4 – ja elämään tämän jäännöksen kanssa jumalista elämää ja julistamaan viimeistä sanomaa odottaen rakastetun Herransa ilmestymistä.
– Biblical Research Institute / Ekkehardt Müller