Millä tasolla Jumalan kansan luonteen kehityksen on oltava heidän voidakseen kohdata Jeesuksen, kun hän tulee?
Raamattu opettaa, että vain pieni osa maapallon asukkaista tulee olemaan valmis kohtaamaan Jeesuksen, kun hän ilmestyy pilvien keskellä kirkkaudessaan. Raamattu nimittää näitä ihmisiä ”jäännökseksi”. Pyrkiessään olemaan osa tuota ryhmää ihmiset ovat ryhtyneet melko eriskummallisiin toimenpiteisiin.
Esimerkiksi 1400-luvulla joukko kristittyjä vaelsi kylien ja kaupunkien läpi ruoskien itseään piiskoilla ja kettingeillä. Heidät tunnettiin flagellantteina eli itsensä ruoskijoina, jotka uskoivat, että vain ne, jotka kuolettavat oman lihansa olisivat valmiita kohtaamaan Jeesuksen. Heille ainoa tapa kuolettaa lihansa oli hakata sitä järjettömästi.
Englannissa radikaalit viidennen monarkian miehet opettivat, että Kristuksen tuloon tuli valmistautua väkivaltaisella vallankumouksella, jonka he yrittivät panna alulle. Amerikan historian alkuvaiheessa vaikuttaneet kveekarit sanoivat, että vanhurskaiden tuli elää selibaatissa. Surullisen kuuluisa skoptilaisten lahko vei tämän ajatussuunnan äärimmäisyyksiin 1800-luvun Venäjällä väittäessään, että kastraatio oli ainoa tapa päästä osaksi lopun ajan jäännöstä. Jostakin kumman syystä tämänkaltaisia uskomuksia vaalivilla ryhmillä on taipumus kuolla sukupuuttoon!
Läpi kristillisen historian jotkut ovat myös uskoneet äärimmäisen asketismin olevan avain jäännökseen kuulumiseen. Niinpä monet sulkivat itsensä luostareihin tai luoliin – joissakin tapauksissa he jopa näännyttivät itsensä nälkään.
Vaikka Raamattu antaakin ymmärtää, että vain rajallinen määrä ihmisiä on valmiina kohtaamaan Jeesuksen hänen tullessaan takaisin, pääsy yhdeksi heistä on paljon vähemmän monimutkaista kuin mitä useimmat ovat väittäneet. Itse asiassa Ilmestyskirja kertoo vain muutamassa ytimekkäässä jakeessa, keistä Jumalan lopun ajan kansa muodostuu. Eikä sen antamiin tuntomerkkeihin onneksi kuulu itsensä ruoskiminen, kastraatio tai nälkiintyminen.
Ilmestyskirja kuvailee jäännöksen
Ilmestyskirjan kuvaus jäännöksestä löytyy luvusta 12. Vain 18 jakeessa tämä luku kattaa koko pelastushistorian olemuksen (tosin ei välttämättä kronologisessa järjestyksessä). Kertomus sisältää Saatanan karkotuksen taivaasta (jae 9), Kristuksen syntymän (jae 4) sekä pitkän aikajakson, jolloin Jumalan seurakunnan täytyi paeta vainoa (jae 14). Luvun lopussa kerrotaan lopullisesta jäännöksestä: ”Lohikäärmeen raivo yltyi, ja se lähti sotimaan naisen muita lapsia vastaan, niitä, jotka ovat uskollisia Jumalan käskyille ja Jeesuksen todistukselle.” (Jae 17.)
Myöhemmin Ilmestyskirja puhuu niistä, ”jotka kumartavat petoa ja sen kuvaa” (Ilm. 14:11), mikä symboloi hengellistä luopumusta viimeisinä päivinä. Välittömästi sen jälkeen kuvaillaan niitä, jotka tämän luopumuksen keskellä pysyvät uskollisina Herralle: ”Tässä kysytään pyhiltä kestävyyttä, niiltä jotka noudattavat Jumalan käskyjä ja uskovat Jeesukseen.” (Ilm. 14:12.)
Vaikka näistä ihmisistä olisi voitu kirjoittaa (ja on kirjoitettukin) kokonaisia kirjoja, Ilmestyskirja tekee heistä kaksi yksinkertaista huomiota. Kaksi ominaisuutta on ehtona pääsemiseksi tähän miehistä ja naisista koostuvaan ryhmään, johon kuuluu ihmisiä kaikista kansoista, roduista ja kulttuureista ja joka on valmiina kohtaamaan Jeesuksen, kun hän tulee takaisin. Ensinnäkin ”he uskovat Jeesukseen”. Tämä merkitsee sitä, että he ottavat uskon kautta vastaan sen, mitä Raamattu kertoo Kristuksen tehneen heidän hyväkseen sovituskuolemansa kautta ristillä. Toiseksi he noudattavat Jumalan käskyjä. Se merkitsee sitä, että vastauksena Kristuksen heidän puolestaan tekemälle työlle he ovat kuuliaisia Jumalan laille.
Nämä ominaisuudet eivät tietenkään ole mitään uutta. Sekä Vanha että Uusi testamentti todistavat uskon ja kuuliaisuuden olevan Jumalalle uskollisten selviä tuntomerkkejä kaikkina aikoina. Abelin eläinuhrista (ks. 1. Moos. 4:4), joka symboloi hänen uskoaan tulevan Vapahtajan sovituskuolemaan, aina apostoli Johanneksen sanoihin asti: ”Sitähän Jumalan rakastaminen on, että pidämme hänen käskynsä” (1. Joh. 5:3), usko ja kuuliaisuus ovat kautta aikojen leimanneet Herran omien elämää. Tämä pätee varmasti myös viimeisinä päivinä, jolloin uskollisia painostetaan ankarasti liittymään universaaliin luopumukseen ja kumartamaan petoa.
Näistä kahdesta ominaisuudesta ”usko Jeesukseen” on tärkeämpi, koska tästä piirteestä on peräisin ja saa merkityksensä toinen ominaisuus, ”Jumalan käskyjen noudattaminen”. Se, mikä on ratkaisevaa näiden lopullisen jäännöksen muodostavien suhteen, ja se, mikä erottaa heidät kaikista muista, on sama asia, joka on ollut tunnusomaista kaikille Jumalan todellisille seuraajille kaikkina aikakausina: he ovat asettaneet evankeliumin elämänsä keskipisteeksi. Ankarissa viimeisten päivien kuohunnoissa ja taisteluissa, kun Saatanan ylivoimaiset petokset pyyhkäisevät mukaansa melkein koko maailman, lopun ajan ihmiset kohtaavat samat kysymykset, jotka ihmiset kautta historian ovat kohdanneet: Ovatko he luovuttaneet itsensä Jeesukselle Kristukselle, hyväksyneet hänen vanhurskautensa oman syntisyytensä sijaan ja sitten eläneet uskosta, joka on ilmennyt kuuliaisuutena Jumalan laille? Näin eläneet muodostavat Raamatun kuvaaman jäännöksen. Ne, jotka eivät toimi näin, eivät kuulu jäännökseen. Niin yksinkertaista se on.
Yksinkertainen totuus
Asia on yksinkertainen, koska evankeliumi on yksinkertainen. Raamattu, sekä Vanha että Uusi testamentti, opettaa perusluonteista totuutta siitä, että me kaikki olemme syntisiä ja olemme rikkoneet Jumalan lakia. Uudessa testamentissa apostoli Paavali kirjoitti: ”Ei ole yhtäkään vanhurskasta, ei yhtäkään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa. Kaikki ovat luopuneet ja käyneet kelvottomiksi. Ei ole ketään, joka tekee hyvää, ei ainoatakaan.” (Room. 3:10–12.) Kirjoittaessaan nuo sanat Paavali yksinkertaisesti siteerasi Vanhaa testamenttia (ks. Ps. 14:1–3; 53:2–4).
Evankeliumin hyvä uutinen on juuri se, että Jumala rakastaa meitä, huolimatta synneistämme – ja että Jeesuksen Kristuksen ristinkuoleman kautta meidät voidaan hyväksyä aivan kuin emme olisi koskaan syntiä tehneetkään. Miksi? Siksi, että ristillä Kristus kärsi rangaistuksen meidän synneistämme. Jumalan vanhurskas viha meidän pahuuttamme kohtaan kaadettiin Jeesuksen päälle, jotta meidän ei koskaan tarvitsisi itse sitä kohdata. Eikä tässä vielä kaikki, sillä kun hyväksymme Kristuksen kuoleman puolestamme, Jumala lukee hyväksemme Kristuksen täydellisen vanhurskauden. Niin muodoin, katsellessaan meitä Jumala näkee Jeesuksen täydellisyyden, ei meidän syntejämme ja puutteitamme. Tämä on ainoa pelastuksen toivomme.
”Meistä ei ollut itseämme auttamaan, mutta Kristus kuoli jumalattomien puolesta, kun aika koitti. Tuskin kukaan haluaa kuolla edes nuhteettoman ihmisen puolesta; hyvän ihmisen puolesta joku ehkä on valmis antamaan henkensä. Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus kuoli meidän puolestamme, kun vielä olimme syntisiä.” (Room. 5:6–8.)
Raamattu opettaa, että olemme aivan liian turmeltuneita voidaksemme pelastaa itsemme. Sen vuoksi Kristus tuli pelastamaan meidät. Meidän on uskon kautta tartuttava lujasti tähän ihmeelliseen totuuteen Jeesuksesta. Lopullinen jäännös tarttuu siihen uskon kautta, ja siksi sen sanotaan pysyvän uskollisena Jeesukselle.
Emme siis voi pelastua käskyjä noudattamalla. Raamatun mukaan emme voi myöskään jättää niitä huomiotta. Kristuksen kautta meille voidaan antaa anteeksi murha, aviorikos, herjaus, valehtelu jne. Jatkammeko siis juuri niiden asioiden tekemistä, joiden vuoksi meidät on tuomittu? Emme tietenkään! Sen sijaan meillä on uusi elämä Kristuksessa – elämä, jossa me Jumalan armon avulla noudatamme käskyjä Jeesuksen tavoin.
Tosiaankin, Ilmestyskirja 14:4 sanoo jäännöksen muodostuvan niistä, jotka ”seuraavat Karitsaa, minne hän meneekin. Heidät on ostettu ihmisten joukosta esikoislahjaksi Jumalalle ja Karitsalle.”
Jäännös siis muodostuu niistä, jotka uskossa rakastaen seuraavat (tai tottelevat) Karitsaa, Jeesusta Kristusta. Heidän kuuliaisuutensa ei ole yritys ansaita pelastusta, mikä olisikin turha ponnistus. Sen sijaan he seuraavat Karitsaa, koska heillä on jo pelastus. He seuraavat häntä, joka on antanut heille pelastuksen.
Kristus palaa takaisin tämän maan päälle. Hänen saapuessaan uskollinen jäännös on valmiina kohtaamaan hänet. Keistä jäännös koostuu? Ei niistä, jotka ruoskivat itseään järjettömästi tai jotka näännyttävät itsensä nälkään. Ei, vaan Raamattu sanoo jäännöksen muodostuvan niistä, jotka osoittavat uskovansa Jeesukseen noudattamalla rakastavasti Jumalan käskyjä.
– Signs of the Times / Clifford Goldstein