Herran ehtoollinen mainitaan ensimmäisen kerran ns. synoptisissa evankeliumeissa (Matt. 26:17–30; Mark. 14:12–25; Luuk. 22:7–23). Jeesus asetti sen, ja se keskittyy Jeesukseen. On mahdotonta ajatella Herran ehtoollisen viettämistä ilman viittausta Jeesukseen.
Vaikka Herran ehtoollinen yhdistetään pääsiäiseen, sen ymmärretään olevan uusi ja ainutlaatuinen käytäntö Uudessa testamentissa, käytäntö josta on tullut erottamaton osa kristinuskoa kautta vuosisatojen.
On hyvin mielenkiintoista, että Herran ehtoollista ei mainita Johanneksen evankeliumissa, vaikka Jeesuksen puhe elämän leivästä Johanneksen evankeliumin 6. luvussa näyttää sisältävän viittauksen siihen.
Toisaalta jalkainpesu – yksi Jeesuksen maanpäällisen elämän aikana antamista hengellisistä asetuksista – mainitaan ainoastaan Johanneksen evankeliumissa, ei lainkaan muissa evankeliumeissa. Nämä evankeliumikertomukset eivät ole ristiriitaisia vaan pikemminkin toisiaan täydentäviä. Molemmat käytännöt, Herran ehtoollinen ja jalkainpesu, ovat osa pääsiäiskertomusta kaikissa neljässä evankeliumissa.
Samoin on mielenkiintoista, että Johanneksen jalkainpesuun liittyvässä kertomuksessa mainitaan ohimennen, että pesu suoritettiin aterialla, johon Jeesus ja hänen opetuslapsensa osallistuivat (Joh. 13:1–16). Ilmeisesti jalkainpesu kuuluu aterian yhteyteen, sekä sen ajan yleisten tapojen että niiden seremoniallisten merkitysten mielessä, jotka Jeesus liitti näihin kahteen käytäntöön.
Jalkainpesu Vanhassa testamentissa
Varhaisimmat viittaukset jalkainpesuun löytyvät Ensimmäisestä Mooseksen kirjasta. Siellä jalkainpesu edeltää aterialle osallistumista (1. Moos. 18:4, 5; 24:32, 33). Sen vuoksi tuntuu parhaalta ratkaisulta, että kristityt viettävät kumpaakin asetusta yhdessä siten, että jalkainpesu edeltää Herran ehtoollista valmistaen osallistujat jälkimmäiseen.
Vanhan testamentin viittaukset osoittavat, että oli sen ajan tapa sekä osoitus huomaavaisuudesta ja vieraanvaraisuudesta tarjota vierailijoille vettä jalkainpesua varten. Ilmeisesti tämän kaltaiseen jalkainpesuun ei liittynyt minkäänlaista hengellistä merkitystä.
Toisessa Mooseksen kirjassa pappien oli kuitenkin määrä pestä kätensä ja jalkansa ennen pyhäkköpalvelusta. Tässä tapauksessa on läsnä ajatus puhtaudesta ja siveydestä, joka teki papista soveliaan palvelemaan kansaansa Jumalan läsnä ollessa. Kysymys oli rituaalisesta puhtaudesta, joka ylitti pelkän ruumiillisen puhtauden. Vain puhtaat ihmiset saivat lähestyä pyhää Jumalaa.
Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta Vanhan testamentin ajan ihmiset näyttivät pesseen omat jalkansa saatuaan vähän vettä tuota tarkoitusta varten (1. Moos. 18:4; 2. Sam. 11:8). Toisinaan pesun saattoi suorittaa palvelija. 1. Sam. 25:41 mukaan Nabalin vaimo oli valmis pesemään Daavidin miesten jalat.
Vaikka jalkainpesu ei ollut epätavallista ja vaikka siihen sisältyi puhtauden käsite, Jeesus antoi sille uuden merkityksen ja käytti uutta lähestymistapaa.
Jalkainpesu ja Herran ehtoollinen Uudessa testamentissa
Jalkainpesu mainitaan uudelleen 1. Tim. 5:10. Mielipiteet jakautuvat sen suhteen, viittaako tämä kohta jalkainpesun asetukseen vai ei. Esimerkiksi S. Horn on sitä mieltä, että Paavali vahvistaa jalkainpesun olleen käytäntönä varhaisseurakunnassa (1. Tim. 5:10), kun taas H. Kiesler näyttää ymmärtävän sen ystävällisenä vieraanvaraisuuden osoituksena, mikä käy ilmi myös raamatunkohdasta Luuk. 7:44. Sen seikan korostaminen, että oli kysymys nimenomaan ”pyhien” tai Jumalan omien jalkainpesusta (”pyhien jalkoja pessyt”, 1. Tim. 5:10 VKR), tuntuu tekevän todennäköisemmäksi vaihtoehdon, jonka mukaan 1. Tim. 5:10 tarkoittaa osallistumista jalkainpesun asetukseen.
Mitä tulee Herran ehtoolliseen, siitä löydämme lisätietoa evankeliumien ulkopuolelta. Apostolien teoista luemme, että ”seurakunta kuunteli ja noudatti uskollisesti apostolien opetusta. Uskovat elivät keskinäisessä yhteydessä, mursivat yhdessä leipää ja rukoilivat.” (Ap. t. 2:42.)
Ilmaus ”mursivat yhdessä leipää” viittaa aterian nauttimiseen. Siihen saattaa sisältyä Herran ehtoollinen. Herran ehtoollinen ei kuitenkaan aina tule mieleen tätä ilmausta luettaessa, vaikka onkin melko todennäköistä, että Ap. t. 2:42 tarkoittaa Herran ehtoollista.
Edellisessä jakeessa puhutaan sanoman vastaanottamisesta, kasteesta ja ihmisten liittämisestä seurakuntaan. Jakeessa 42 mainitaan lisää hengellisen elämän osa-alueita, viimeisenä rukous. Leivän murtaminen saattaa hyvinkin viitata Herran ehtoolliseen.
Selvempää todistusaineistoa löytyy luvuista 1. Kor. 10 ja 11. Luvussa 10 Paavali käsittelee epäjumalanpalvontaa. Hän kysyy, miten yhteys Kristukseen ja yhteys pahoihin henkiin sopivat yhteen. Hän esittää, että osallistuminen Herran ehtoolliselle ja osallistuminen pakanalliseen kulttiseremoniaan eivät sovi yhteen.
Luvussa 11 Paavali käsittelee Korintin seurakunnassa ilmennyttä Herran ehtoollisen väärinkäyttöä, ja toistaa jopa Jeesuksen omat sanat, kun tämä asetti ehtoollisen. Samoin kuin evankeliumeissa, keskipiste on Herrassa ja hänen armoteoissaan.
Jalkainpesun kauneus ja merkitys
Kristityt ovat kautta vuosisatojen ymmärtäneet ja soveltaneet eri tavoin käytäntöön sekä jalkainpesua että Herran ehtoollista. Joissakin tapauksissa kristityt välttelevät toista tai molempia asetuksia; toisissa tapauksissa he viettävät Herran ehtoollista päivittäin ja rakentavat uskonsa Kristuksen uhrin toistumisen varaan.
Kristityt saattavat esittää perusteluja sellaisten oppien puolesta, joissa leipä ja viini muuttuvat Kristuksen ruumiiksi ja vereksi (transsubstantiaatio); Kristus on läsnä leivässä ja viinissä (konsubstantiaatio); vertauskuvat ovat luonteeltaan symbolisia; Herra on jotenkin erityisesti läsnä tai että Herran ehtoollinen tuottaa sellaista armoa, joka tehoaa automaattisesti riippumatta ehtoollisen vastaanottajan asenteesta. Joissakin tapauksissa asetuksia pidetään liian pyhinä, jotta niihin voitaisiin osallistua. On myös tapauksia, joissa on vaikea säilyttää tasapainoa tavanomaisen ja pyhän välillä.
Mikä on jalkainpesun ja Herran ehtoollisen asetusten teologinen merkitys?
Jalkainpesun kohdalla tulisi korostaa seuraavia elementtejä:
A) Herran rakkaus (Joh. 13:1). Jalkainpesu korostaa Herran rakkautta. Tekstikappale, jossa kerrotaan siitä, kuinka Jeesus asetti jalkainpesun, on rakkauden periaatteen ympäröimä.
Joh. 13:1 korostetaan Jeesuksen rakkautta, hänen rakkauttaan opetuslapsiaan kohtaan, jopa Juudas Iskariotia kohtaan, josta tuli hänen vihollisensa (Joh. 13:1–4, 10, 11). Siitä huolimatta, mitä Jeesus tiesi pian tapahtuvaksi, hän palveli kavaltajaa samalla tavalla kuin muitakin opetuslapsiaan. Näin tehdessään Jeesus osoitti meille, kuinka tulee elää. Rakkaus, ei kosto, on taivaan valtakunnan periaate.
Heti kun Juudas oli lähtenyt Jeesuksen ja toisten opetuslasten luota, Jeesus Johanneksen evankeliumin mukaan antoi uuden käskynsä: ”Minä annan teille uuden käskyn: rakastakaa toisianne! Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toinen toistanne. Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne.” (Joh. 13:34, 35.) Jalkainpesu on uhrautuvan rakkauden teko.
B) Herran palvelustyö ja nöyryys (Joh. 13:4-5). Vanhan testamentin viittauksissa jalkainpesuun ei kerrota mistään yksittäisestä tapauksesta, jossa korkeaarvoisempi olisi pessyt alempiarvoisen henkilön jalat. Vaikuttaa siltä, että Abraham ei pessyt Herran jalkoja, mutta järjesti joka tapauksessa vettä hänen jalkojensa pesua varten (1. Moos. 18:4). Sen sijaan Jeesus, ikuinen Jumala, kumartui pesemään opetuslastensa ja vihollisensa jalat.
Jeesuksen alentuminen ei päättynyt hänen alhaiseen syntymäänsä tai hänen ankaraan elämäänsä pakolaisena ja työläisenä. Sana, joka oli Jumala, ja jonka välityksellä kaikki on luotu (Joh. 1:1–3); hän joka saattoi sanoa: ”Totisesti, totisesti: jo ennen kuin Abraham syntyi – minä olin” (Joh. 8:58); hän joka totesi: ”Minä ja Isä olemme yhtä” (Joh. 10:30) ja jota Tuomas kutsui nimellä ”Minun Herrani ja Jumalani” (Joh. 20:28), kietoi vyötäisilleen pellavaliinan ja pesi opetuslastensa jalat.
Toisia mestareita palvelevat heidän seuraajansa. Tämä Mestari palveli seuraajiaan, jokaista heistä. Jeesus alensi itsensä (Fil. 2:8). Ilmeisesti ei riitä, että esitämme olevamme nöyriä; Herra haluaa meidän kumartuvan ja pesevän toistemme jalat. Se saattaa vaikuttaa vastenmieliseltä, epämukavalta ja jopa nöyryyttävältä, mutta Herra haluaa meidän tekevän sen. Jalkainpesun asetuksen tarkoitus on pestä pois kaikki ylpeyden, itsekkyyden ja pöyhkeilyn tunteet. Jalkainpesu on osoitus palveluhalukkuudesta ja nöyryydestä.
C) Herran keino korostaa samanarvoisuutta Jumalan edessä ja yhteenkuuluvuutta uskovien kesken (Joh. 13:13–16). Vaikka kristinusko ei tee loppua kaikista yhteiskunnallisista eroista, niin Jumalan edessä arvoasteella, asemalla, rodulla, sukupuolella ja iällä ei ole mitään merkitystä. Kristitty isäntä polvistuu pesemään orjansa jalat, sillä orja on itse asiassa hänen veljensä Kristuksessa. Tässä mielessä jalkainpesu on monessa mielessä kritiikkiä yhteiskunnallista epäoikeudenmukaisuutta vastaan. Se rohkaisee kaikkia seurakunnanjäseniä läheiseen yhteyteen toistensa kanssa.
D) Herran keino uskoville kokea täydellistä yhteyttä Jeesuksen kanssa (Joh. 13:8). Pietarin, joka halusi estää Jeesusta palvelemasta häntä, oli myönnettävä, että sellainen päätös merkitsisi eroa Jeesuksesta. Pietari olisi paljon mieluummin pessyt Jeesuksen jalat kuin antanut Jeesuksen pestä hänen jalkansa; hän olisi mieluummin antanut henkensä Jeesuksen puolesta kuin hyväksynyt sen, että Jeesus antaisi henkensä hänen puolestaan. Me emme kuitenkaan voi pelastaa itseämme.
Toistemme jalkojen peseminen osoittaa, että me olemme aina riippuvaisia Herrastamme pelastuksen suhteen. Hän palveli meitä ensin, ja meidän tulee seurata hänen esimerkkiään. Siksi me palvelemme toisiamme ja myös koemme yhteyttä toistemme kanssa.
E) Herralta tuleva puhdistus (Joh. 13:10). Jalkainpesu liittyy puhdistukseen. Siitä, miten Jeesus puhui opetuslapsille näille suorittamastaan jalkainpesusta, käy ilmi, että kysymyksessä on symbolinen puhdistus pelkän tiepölyn pois pesemisen sijan. Jakeen 10 loppuosa osoittaa, että Juudas ei ollut puhdas, koska hän teki valinnan ryhtyä kavaltajaksi.
Näin ollen puhtauden käsite liittyy moraaliseen puhtauteen ja moraaliseen saastutukseen. Vaikka meidät on pesty kokonaan silloin, kun lähdimme seuraamaan Herraa, tarvitsemme edelleen jalkainpesun välityksellä tapahtuvaa puhdistusta.
Raamatunkohdassa Joh. 13:10 käytetty kuvakieli tuntuu viittaavan kasteeseen, jota verrataan jalkainpesuun. Kreikankielen sanaa luuoo (”kylpeä”, ”pestä”) käytetään Hepr. 10:22 kuvaamaan kastetta. Kristillisen yhteisön jäsenet lankeavat syntiin vielä kasteen jälkeenkin. Näiden kasteen jälkeen tehtyjen syntien vuoksi kristityt tarvitsevat anteeksiantoa. Jalkainpesu viittaa siihen tosiasiaan, että Jeesus on halukas pesemään pois nämä synnit ja puhdistamaan meidät. Me tarvitsemme anteeksiantoa, ja meille suodaan anteeksianto.
F) Herran käsky (Joh. 13:14–16). Jeesus kutsuu meitä seuraamaan hänen esimerkkiään. Hän on pessyt opetuslastensa jalat. Me pesemme uskonystäviemme jalat. Kun Jeesus antoi esimerkin kasteelle menemisestä – ja me seuraamme häntä – kun hän antoi esimerkin siitä, kuinka tulee viettää Herran ehtoollista – ja me seuraamme häntä – samoin Jeesus antoi esimerkin pesemällä opetuslastensa jalat – ja meidän tulee seurata häntä myös tässä. Me, palvelijat, emme ole suurempia kuin Mestari, ja opetuslapseuteen kuuluu Herran ja Opettajan jäljittely.
G) Herran siunaus (Joh. 13:17). Lopuksi Jeesus julistaa jalkainpesuun osallistujat autuaiksi, hyväosaisiksi ja onnellisiksi. Kysymys ei ole tyhjästä rituaalista. Ehkä meidän on löydettävä uudelleen sen syvällinen merkitys ja vaikutukset, jolloin voimme saada suuremman siunauksen pestessämme ajatuksella toistemme jalat. Siunaus odottaa meitä.
Herran ehtoollisen kauneus ja merkitys
Jalkainpesu siihen liittyvine puhtauden näkökulmineen on valmistanut tietä ja antanut sopivan tunnelman sitä seuraavalle Herran ehtoolliselle.
A) Pelastus Kristuksen kautta (Matt. 26:17–19). Herran ehtoollinen liitettiin alun perin pääsiäiseen, josta se vähitellen kehittyi. Pääsiäisellä ja Herran ehtoollisella on edelleen joitakin yhteisiä elementtejä. Osallistujat syövät. He juovat maljasta. Heidän ajatuksensa suuntautuvat Jumalaan, ja Jumala on läsnä. Hän antaa pelastuksen Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta. Kaikenlainen orjuus on poissa. Vapaus on palautettu. Me voimme nauttia yhteydestä Jumalan kanssa ja palvella häntä halukkaasti. Me pelastumme Jeesuksen Kristuksen kautta.
B) Keino pelastua: Kristuksen ruumis ja veri (Matt. 26:26). Herran ehtoollisessa leipä edustaa Kristuksen ruumista ja maljan sisältö Kristuksen verta. Jeesuksen elämä ja hänen kuolemansa ovat meille ainoa keino pelastua. Viettämällä Herran ehtoollista me tunnustamme, että kaikki meidän yrityksemme pelastaa itsemme ovat turhia. Me olemme riippuvaisia siitä, mitä Jeesus on tehnyt hyväksemme, emme siitä mitä me olemme tehneet tai teemme tai tulemme tekemään. Ristin valossa kaikki meidän yrityksemme parantaa itseämme ja kaikki kiehtovat ajatuksemme käyttää oman minän voimaa täyden potentiaalin saavuttamiseksi ovat hyödyttömiä.
C) Kristuksen muisteleminen (Luuk. 22:19; 1. Kor. 11:24). Herran ehtoollinen merkitsee uhrisovituksen muistelemista. Koska me unohdamme niin helposti, koska meillä on taipumus tottua pelastuksen ihmeelliseen lahjaan, koska olemme vaarassa luottaa itseemme Herran sijaan, meidän on jatkuvasti muisteltava, mitä Jeesus on tehnyt hyväksemme. Herran ehtoollinen on muistojuhla, ei hautajaiset. Se merkitsee kolmiyhteisen Jumalan rakkauden ja Kristuksen uhrin riemullista juhlistamista, sillä Kristuksen uhri on tuonut meille täydellisen pelastuksen.
D) Yhteys Kristukseen ja ykseys Kristuksessa (1. Kor. 10:16, 17). Paavali korostaa Ensimmäisessä kirjeessään korinttilaisille, 10. luvussa, voimakkaasti koinoonia-käsitettä. Sana voidaan suomentaa sanoilla ”yhteenkuuluvuus”, ”läheinen molemminpuolinen suhde” tai ”osallistuminen”, vain joitakin mahdollisuuksia mainitakseni.
Ehtoollisella me osallistumme Jeesuksen verestä. Ne, jotka vastaanottavat maljan, vastaanottavat myös Kristuksen. Heidät liitetään Kristuksen yhteyteen. Sellainen vastaanotto on tietysti hengellinen prosessi, ja siksi se tapahtuu uskon kautta. Lausunto leivästä tulee ymmärtää samalla tavalla: murrettu leipä merkitsee osallistumista Kristuksen ruumiista.
Yhteys Jeesuksen kanssa johtaa yhteyteen niiden kanssa, jotka ovat hänen omiaan. Koska me osallistumme yhdestä leivästä, meistä tulee yksi ruumis. Herran ehtoollinen rakentaa omalta osaltaan seurakunnan ykseyttä.
E) Uusi liitto Kristuksessa (Matt. 26:28). Jeesus opetti, että meidän nauttimamme malja edustaa liiton verta. Jumala oli luvannut uuden liiton jo Jeremian kautta. Vanhan ja uuden liiton välillä on sekä jatkuvuuden että jatkumattomuuden piirteitä. Jumalan perusluonteinen laki ja tarkoitukset eivät muutu. Siinä missä vanha liitto vain enteili uutta liittoa, pelastuksesta tuli uuden liiton alla todellisuutta, ei eläinten uhraamisen vaan Kristuksen antaman uhrin kautta.
Viimeisellä ehtoollisella tästä uudesta liitosta tuli todellisuutta. Kun opetuslapset osallistuivat maljasta, he osallistuivat tuon uuden liiton järjestelyistä ja voimasta, liiton jonka Kristuksen kuolema teki mahdolliseksi. Raamatullisena aikana liitto vahvistettiin usein aterialla. Syömällä yhdessä osapuolet sitoutuivat pitämään antamansa lupaukset. Jeesus vuodattaisi verensä heidän puolestaan tehden heidän pelastuksensa mahdolliseksi; hän lupasi myös valmistaa heille sijaa Jumalan valtakunnassa, johon hän heidät lopulta veisi. Omana osanaan sopimusta kristityt osallistuvat hänen uhrinsa vertauskuvista osoittaen näin myöntyvänsä liiton ehtoihin. Liittokäsite korostaa läheistä suhdetta liitossa mukana olevien kahden osapuolen välillä. Niin läheinen suhde meillä on Jumalan kanssa.
F) Anteeksianto Kristuksen kautta (Matt. 26:28). Osallistuessamme Herran ehtoolliselle muistamme, että Kristus pitää huolen meidän synneistämme. Yksi uuden liiton tärkeimmistä piirteistä, jota korostetaan erityisesti Heprealaiskirjeessä, on se tosiasia, että anteeksianto on todellisuutta niille, jotka katuvat ja uskovat. Meidän ei tarvitse elää syyllisyyden vaivaamaa elämää. Meidän ei tarvitse pelätä Jumalaa tai Kristuksen toista tulemista. Herran ehtoollinen muistuttaa meitä siitä, että olemme vapaita synnistä ja syyllisyydestä, kun vastaanotamme Kristuksen lunastus- ja anteeksiantolahjan ja annamme elämämme hänelle.
G) Kristuksen toisen tulemisen odotus (Matt. 26:29; 1. Kor. 11:26). Herran ehtoollinen ei ainoastaan vie ajatuksiamme takaisin Jeesuksen elämään ja kuolemaan vaan kertoo myös Kristuksen toisesta tulemisesta. Osallistumalla vertauskuvista me muistamme, että Jeesus on luvannut syödä ja juoda jälleen meidän kanssamme Isänsä valtakunnassa. Osallistumalla vertauskuvista me tunnustamme, että odotamme innokkaasti hänen takaisintuloaan.
H) Uskollisuus Kristukselle (1. Kor. 10:21). Merkitsee vakavaa ristiriitaa yrittää palvoa Kristusta viettämällä Herran ehtoollista samalla, kun palvomme muinaisia tai nykyisiä epäjumalia. Herran ehtoollinen kutsuu meitä ilmaisemaan uskollisuuttamme Kristukselle elämämme suvereenina Herrana ja haastaa meidät joka kerta osallistuessamme sen vertauskuvista antamaan elämämme uudelleen ainoalle Vapahtajallemme ja Toivollemme.
I) Julistamme Kristusta (1. Kor. 11:26). Ehtoolliseen osallistuminen merkitsee julistamista. Me tunnustamme olevamme Kristuksen seuraajia, jotka voivat luottaa ainoastaan hänen ansioihinsa. Olemme kiitollisia koko sydämestämme ja mielestämme hänen elämästään, kuolemastaan ja meidän hyväksemme tekemästään palvelutyöstä, ja odotamme hänen toista tulemistaan ja luotamme siihen. Pidämme huolta oikeasta tärkeysjärjestyksestä elämässämme sen vuoksi, mitä Kristus on tehnyt meidän hyväksemme, mitä hän tekee parhaillaan hyväksemme ja mitä hän tulee tekemään hyväksemme.
J) Kristuksen arvoisen elämän eläminen (1. Kor. 11:27). Lopuksi Herran ehtoollisella on eettinen ulottuvuus. Paavali käsittelee ehtoollisen väärinkäyttöä Ensimmäisessä kirjeessään korinttilaisille, 11. luvussa, korostaen sitä, että me emme voi leikitellä Herran ehtoollisella vaan että meidän tulee viettää sitä arvokkaasti. Mitä tämä tarkoittaa? Paavalin teksti osoittaa, että se tapa, jolla me kohtelemme veljiämme ja sisariamme, on keskeinen. Herran ehtoollisella ei ole pelkästään pystysuora ulottuvuus, nimittäin meidän suhteemme Jumalan kanssa, vaan se vaikuttaa myös vaakasuorasti eli suhteeseen toistemme kanssa.
Johtopäätös
Jalkainpesu ja Herran ehtoollinen ovat merkitykseltään rikkaita ja kauniita. Niiden kautta Herramme haluaa kohdata meidät, ja me haluamme olla avoimia hänelle hänen vuokseen. Kun kokoonnumme viettämään näitä asetuksia, laitamme kaiken tavanomaisen syrjään samoin kuin kaiken sellaisen, mikä estää meitä kuuntelemasta hänen ääntään ja kertomustaan. Me otamme vastaan Herran kutsun hänen ihanalle aterialleen.
– Biblical Research Institute / Ekkehardt Müller