Jumalan taivaallinen varasto on täynnä kaikenlaisia lahjoja, joita Pyhä Henki jakaa seurakunnan rakentamiseksi. Minkä lahjan sinä tahtoisit?
Kristus kuvasi Pyhän Hengen lahjoja vertauksella: ”Silloin on käyvä näin: Mies oli muuttamassa pois maasta. Hän kutsui puheilleen palvelijat ja uskoi koko omaisuutensa heidän hoitoonsa. Yhdelle hän antoi viisi talenttia hopeaa, toiselle kaksi ja kolmannelle yhden, kullekin hänen kykyjensä mukaan. Sitten hän muutti maasta.” (Matt. 25:14, 15). Mies, joka oli muuttamassa maasta, kuvasi Kristusta, joka oli siirtymässä taivaaseen. Miehen palvelijat ovat Kristuksen seuraajia, jotka on ostettu ”täydestä hinnasta” (1. Kor. 6:20).
Pyhä Henki antaa erityisiä kykyjä uskovalle, jotta tämä voisi auttaa seurakuntaa toteuttamaan jumalallisen tehtävänsä. Henki jakaa lahjoja jokaiselle uskovalle seurakunnan rakentamiseksi. Herran työn tarpeet ratkaisevat, mitä Henki jakaa ja kenelle. Kaikki eivät saa samoja lahjoja. Paavali sanoi, että Henki antaa yhdelle kyvyn jakaa viisautta, toiselle kyvyn jakaa tietoa, toiselle uskon voiman, toiselle parantamisen lahjan, joku saa voiman tehdä ihmeitä, joku profetoimisen lahjan, joku kyvyn erottaa henget toisistaan, joku kielillä puhumisen lahjan, joku taas kyvyn tulkita tällaista puhetta (1. Kor. 12:8–10). ”Kaiken tämän saa aikaan yksi ja sama Henki, joka jakaa kullekin omat lahjansa niin kuin tahtoo.” (1. Kor. 12:11.)
Ihmisruumis ja seurakunta
Paavali käytti ihmisruumista kuvatakseen lahjojen moninaisuuden sopusointua. Ruumiissa on monta osaa, joista kukin edistää elimistön toimintaa ainutlaatuisella tavalla. ”Jumala on kuitenkin asettanut ruumiiseen kaikki eri jäsenet niin kuin on nähnyt hyväksi.” (1. Kor. 12:18.) ”Jumala on seurakunnassaan asettanut ensinnäkin jotkut apostoleiksi, toiseksi jotkut profeetoiksi ja vielä jotkut opettajiksi. Muutamilla on voima tehdä ihmeitä, toisilla parantamisen lahja, toisilla kyky auttaa muita, toimia johtajana tai puhua kielillä.” (1. Kor. 12:28.)
Verraton lahja
Jumalan antama rakkaus (kreikaksi agapē) on itsensäuhraavaa rakkautta (1. Kor. 13:4–8). Lahjat, joista puuttuu rakkaus, aiheuttavat sekaannusta ja hajaannusta seurakunnassa. Verrattomasti muita parempi tie on siis se, että jokainen, jolla on hengellisiä lahjoja, omistaa myös epäitsekästä rakkautta. ”Pyrkikää rakkauteen, mutta tavoitelkaa myös henkilahjoja – –.” (1. Kor. 14:1.)
Paavali kirjoitti hengellisistä lahjoista myös Kirjeessään roomalaisille. Hän kutsui kaikkia uskovia elämään Jumalan kunniaksi (Room. 11:36–12:2) ja käytti jälleen ruumiin jäseniä kuvaamaan sitä monimuotoisuutta mutta samalla yhteyttä, mikä on ominaista uskoville, jotka ovat liittyneet yhteen seurakunnassa (Room. 12:4, 5).
Uskovat pysyvät nöyrinä, koska he ymmärtävät, että usko ja hengelliset lahjat ovat lähtöisin Jumalan armosta (Room. 12:3). Mitä enemmän uskovalle on annettu lahjoja, sitä suurempi on hänen hengellinen vaikutuksensa, ja sitä suurempi tulisi olla myös hänen riippuvuutensa Jumalasta. Paavali luettelee seuraavia lahjoja: profetoimisen lahja, palvelutehtävän lahja, opetustehtävän lahja, rohkaisemisen lahja, antamisen lahja, johtamisen lahja ja köyhien auttamisen lahja (Room. 12:6–8).
Hengelliset lahjat edistävät ykseyttä, joka johtaa seurakunnan kasvuun. Jokainen uskova ”on saanut oman armolahjansa, sen jonka Kristus on nähnyt hyväksi antaa” (Ef. 4:7). Nämä palvelumuodot lisäävät hengellistä tasapainoisuutta ja vahvistavat seurakuntaa sen puolustautuessa vääriä oppeja vastaan, niin että uskovat eivät enää ole ”alaikäisiä, jotka ajelehtivat kaikenlaisten opin tuulten heiteltävinä ja ovat kavalien ja petollisten ihmisten pelinappuloita. Silloin me noudatamme totuutta ja rakkautta ja kasvamme kaikin tavoin kiinni Kristukseen, häneen, joka on pää.” (Ef. 4:14, 15.)
Jotta seurakunta voisi kokea Jumalan tarkoittamaa kasvua, jokaisen jäsenen tulee käyttää niitä armolahjoja, joita Kristus antaa. Tästä seuraa, että seurakunta kokee kahdenlaista kasvua – jäsenmäärän kasvua ja yksittäisten hengellisten lahjojen lisääntymistä. Tähänkin kutsuun kuuluu rakkaus, sillä seurakunta voi osallistua tästä rakentumisesta ja kasvusta vain silloin, kun se käyttää näitä lahjoja rakkaudessa.
Saarnaajien vastuu
Oppi hengellisistä lahjoista asettaa vastuun seurakunnan kouluttamisesta saarnaajan harteille. Jumala on antanut seurakunnalle apostoleja, profeettoja, evankelistoja, paimenia ja opettajia varustamaan Jumalan kansaa sananpalvelukseen. Saarnaaja, jolla ei ole kouluttamisen lahjaa, ei sovellu paimenen työhön vaan johonkin muuhun toimeen Herran työssä. Jumalan seurakuntaa koskevan suunnitelman menestys riippuu sen pastorien halukkuudesta ja kyvyistä kouluttaa jäseniä käyttämään Jumalalta saamiaan lahjoja.
Yksilöllisiä lahjoja
Hengelliset lahjat eivät ole palkkioita hyvin tehdystä työstä, vaan ne ovat työkaluja, jotta työ voitaisiin tehdä hyvin. Henki antaa tavallisesti sellaisia lahjoja, jotka soveltuvat asianomaisen henkilön luontaisiin lahjoihin, vaikkakaan luonnolliset kyvyt eivät sellaisinaan ole hengellisiä lahjoja. Jotta Henki voi antaa ihmiselle erityistä voimaa, hänen tulee uudestisyntyä.
Jumalan tarkoitus on, että kaikki lahjat, palvelumuodot ja seurakuntatoiminnot liittyvät toisiinsa ja rakentavat seurakuntaa sen muinaiselle perustukselle. Jeesuksessa Kristuksessa, kulmakivessä, koko rakennus liittyy yhteen ”niin että se kasvaa Herran pyhäksi temppeliksi” (Ef. 2:21). Uskovien saamien lahjojen moninaisuus osoittaa, että jokaisella on oma yksilöllinen palvelutehtävänsä. Kuitenkin jokaisen uskovan tulisi pystyä todistamaan uskostaan, jakaa uskonkäsityksiään ja kertoa muille, mitä Jumala on tehnyt hänen elämässään. Jokaisen Jumalan antaman lahjan tarkoitus, olipa lahja mikä tahansa, on auttaa sen saajaa todistamaan.
Entä jos en käytä lahjojani?
Uskovat, jotka kieltäytyvät ottamasta hengellisiä lahjojaan käyttöön, eivät ainoastaan havaitse lahjojensa surkastuvan, vaan he asettavat myös ikuisen elämänsä vaaraan. Vertauksessaan talenteista Jeesus varoittaa siitä kohtalosta, jonka talenttinsa käyttämättä jättänyt ”kelvoton ja laiska palvelija” joutui kokemaan (Matt. 25:26–30). Uskoton palvelija myönsi, että oli itse syypää epäonnistumiseensa. Siksi hän joutui itse kantamaan siitä vastuun.
Miten löydän omat lahjani?
Jotta seurakunnan jäsenet voisivat ottaa menestyksekkäästi osaa seurakunnan missioon, heidän tulee olla selvillä omista lahjoistaan. Hengellisten lahjojemme löytämiseen tulisi kuulua seuraavia vaiheita:
- Hengellinen valmistautuminen. Apostolit rukoilivat hartaasti kykyä puhua tavalla, joka johtaisi syntisiä Kristuksen luo. He lopettivat erimielisyytensä ja taistelunsa korkeimmista paikoista, mikä oli erottanut heitä toisistaan. Syntien tunnustaminen ja katumus johti heitä läheiseen yhteyteen Kristuksen kanssa. Ne, jotka tänään ottavat vastaan Kristuksen, tarvitsevat samankaltaista kokemusta valmistautuessaan vastaanottamaan Pyhän Hengen kastetta. Hengen kaste ei ole ainutkertainen tapahtuma; voimme kokea sen päivittäin. Meidän tulee anoa Herralta tuota kastetta, sillä se antaa seurakunnalle voimaa todistamiseen ja evankeliumin julistamiseen. Siksi meidän on jatkuvasti antauduttava Jumalalle, elettävä Kristuksen yhteydessä ja pyydettävä häneltä viisautta löytääksemme omat lahjamme (Jaak. 1:5).
- Raamatun tutkiminen. Kun tutkimme rukoillen, mitä Uusi testamentti opettaa hengellisistä lahjoista, Pyhä Henki saa tilaisuuden vaikuttaa mieleemme ja ilmaista meille, mitä palvelutyötä hän tahtoisi meidän tekevän. On tärkeää, että uskomme Jumalan antaneen meille ainakin yhden lahjan käytettäväksi hänen palveluksessaan.
- Avoimuus kaitselmuksen ohjaukselle. Meidän ei tule käyttää Henkeä, vaan Pyhän Hengen tulee saada käyttää meitä, sillä ”Jumala saa teissä aikaan sen, että tahdotte tehdä ja myös teette niin kuin on hänen hyvä tarkoituksensa” (Fil. 2:13). On etuoikeus saada toimia millä tahansa palvelun saralla, minkä Jumala kaitselmuksessaan osoittaa. Meidän tulee antaa Jumalalle tilaisuus työskennellä toisten kautta pyytääkseen meidän apuamme. Niinpä meidän tulee olla valmiita vastaamaan seurakunnan tarpeisiin, milloin tahansa ne ilmenevätkin. Meidän ei tulisi pelätä kokeilla uusia asioita, mutta meidän pitäisi myös tuntea itsemme vapaiksi kertomaan apuamme pyytäville omista lahjoistamme ja kokemuksestamme.
- Yhteisön vahvistus lahjoille. Koska Jumala antaa näitä lahjoja seurakuntansa rakentamiseen, meidän tulisi odottaa lopullisen vahvistuksen lahjoillemme tulevan Kristuksen ruumiin harkinnan perusteella eikä omista tunteistamme. Usein on vaikeampaa tunnistaa omia lahjojaan kuin toisten. Meidän ei tule ainoastaan olla halukkaita kuuntelemaan, mitä muilla on sanottavaa meidän lahjoistamme, vaan meidän tulee myös olla valmiita tunnustamaan ja vahvistamaan Jumalan lahjat toisissa henkilöissä.
Mikään ei ole kiinnostavampaa ja tyydyttävämpää kuin tietää, että suoritamme juuri sellaista palvelustyötä, jonka Kaitselmus on meitä varten järjestänyt. Kristus tahtoo jakaa armolahjojaan. Tänään voimme hyväksyä hänen kutsunsa ja havaita, mitä hänen lahjansa voivat saada aikaan Hengen täyttämässä elämässä!
– Nykyaika / Jorma Katainen