Meillä ei ole pienintäkään syytä epätoivoon.
Oletko koskaan turhautunut hengelliseen elämääsi? Onko sanonnan ”yksi askel eteenpäin, kaksi taaksepäin” mukainen kuva päivittäisestä vaelluksestasi Jumalan kanssa saanut sinut tuntemaan itsesi nujerretuksi ja masentuneeksi?
Älä vaivu epätoivoon, vaikka elämäsi näyttää menevän alamäkeä. Toivoa on olemassa!
Toivoa Paavalilta
Kirjeessään Filippin uskoville Paavali kertoo jumalallisen avun lupauksesta, joka muuttaa täysin näkökulmamme hengelliseen tilaan ja kasvuun. Paavali ei todennäköisesti alkuun kuvitellut Filippin olevan optimismin tyyssija. Hän oli kokenut siellä pahoinpitelyä, kidutusta ja laittoman vangitsemisen. Siitä huolimatta hänen kirjeensä sikäläisille pyhille on innoittavaa luettavaa sisältäessään ylitsevuotavaa luottamusta Jumalan työhön: ”Kiitän Jumalaani aina kun muistan teitä, – – Minä luotan siihen, että Jumala, joka on teissä aloittanut hyvän työnsä, myös saattaa sen päätökseen Kristuksen Jeesuksen päivään mennessä.” (Fil. 1:3–6.)
Jumala on jo aloittanut työnsä meissä
Kun Aadam ja Eeva olivat tehneet syntiä, Jumala tarjosi heille välittömästi toivoa lupauksella, jota nimitetään alkuevankeliumiksi. Se oli ensimmäinen vihjaus evankeliumista, joka kertoi pelastumisesta siitä kuilusta, johon he olivat vajonneet: ”Ja minä panen vihan sinun ja naisen välille ja sinun sukusi ja hänen sukunsa välille: ihminen on iskevä sinun pääsi murskaksi, ja sinä olet iskevä häntä kantapäähän.” (1. Moos. 3:15.)
Kuten Jumala lupasi ensimmäiselle ihmisparille, hän ”istuttaa” ihmissydämeen vihamielisyyden käärmettä (Paholaista) ja syntiä kohtaan. Tietoisuutemme tekojemme sopimattomuudesta ja elämämme suunnan aiheuttama epätoivo ovat Jumalan tekoja meissä ja toteuttavat Eedenissä annettua lupausta. Reaktiomme joitakin käyttäytymismalleja ja ajatustapoja vastaan, jopa omia ajatuksiamme ja tekojamme vastaan, on siunaus, ei kirous. Tiedämme, että jokin meissä taistelee pahuuden voimaa vastaan.
Mikään inhimillinen ei asetu vastahankaan pimeyden tekojen kanssa, sen tekee ainoastaan Jumalan Pyhä Henki. Synti muuttuu meidän kaikkien kohdallamme luonnolliseksi; me rakastamme enemmän pimeyttä kuin valoa (katso Joh. 3:19). Pyhän Hengen työ muuttaa tämän tilanteen.
Jumalan työ meissä on sisäistä työtä
Kun Herra antoi Samuelin tehtäväksi voidella uusi poliittinen johtaja Israelin kansalle, Samuel ajatteli tietävänsä, minkälaisia edellytyksiä tuohon asemaan valittavalta vaadittaisiin. Tarkkaillessaan Iisain esikoista Samuel ajatteli näkevänsä Eliabissa Saulin veroisen, suurikokoisen ja komean miehen. Tämä vakuutti hänet siitä, että Herra oli lähettänyt hänet oikeaan paikkaan. Hän oli alkuun pelännyt toteuttaa Jumalan määräystä. Uuden kuninkaan voiteleminen, kun Saul, jonka hän itse oli voidellut, oli edelleen elossa ja hallitsijan paikalla, merkitsi kuolemanrangaistukseen johtavaa tekoa. ”Jos Saul kuulee siitä, hän tappaa minut”, Samuel selitti Jumalalle (1. Sam. 16:2).
Nyt Eliabia katsellessaan Samuel oli kuitenkin iloinen siitä, että hän oli kuunnellut Jumalaa. Hän iloitsi myös siitä, että Jumala oli auttanut häntä voittamaan hengenmenetyksen pelon, joka oli uhannut estää häntä tottelemasta Jumalan ohjeita. Hän oli onnellinen voidessaan olla Jumalan mies oikeassa paikassa oikeaan aikaan.
Hämmentävää kyllä, Herra ei sanonutkaan, että Eliab oli hänen valitsemansa mies: ”Herra sanoi Samuelille: ’Älä katso hänen kokoaan ja komeuttaan, sillä minä en hänestä välitä. Herra ei katso kuten ihminen. Ihminen katsoo ulkokuorta, mutta Herra näkee sydämeen.’” (Jae 7.) Jumalan ensisijainen kiinnostuksen kohde on meidän sisäinen, hengellinen tilamme. Siksi hänen työnsä alkaa sisältä päin uudistaen ja muuttaen meidän sydämemme ja mielemme.
Hesekiel saattaa tehdä parhaan yhteenvedon tästä muutoksen lupauksesta: ”Minä annan teille uuden sydämen ja teidän sisimpäänne uuden hengen. Minä otan teidän rinnastanne kivisydämen pois ja annan tilalle elävän sydämen. Minä annan henkeni teidän sisimpäänne ja ohjaan teidät seuraamaan säädöksiäni, ottamaan varteen minun käskyni ja elämään niiden mukaan.” (Hes. 36:26, 27.)
Jumalan työ meissä on etenevää
Luin äskettäin aivojen kyvystä rekisteröidä ja varastoida muuttuneita käytösmalleja. Opin, että aivojen solukalvosta lähtee kahdenlaisia haarakkeita, aksoneita ja dendriittejä. Aksonit välittävät tai lähettävät sanomia; dendriitit vastaanottavat sanomia.
Australialainen tutkija John Eccles on tutkinut näitä aivojen komponentteja havaiten pienoisnapeilta näyttäviä pikkuruisia laajentumia lähettävissä haarakkeissa. Nämä ”napit” erittävät kemikaaleja, jotka saavat kehon toimimaan. Näin tapahtuu, kun sanomat loikkaavat synapsien yli eli kahden solun välisen matkan, ja siirtyvät sitten aivosolujen muodostamaa linjaa pitkin muualle kehoon. Tutkijat tietävät, että usein toistetut ajatukset tai teot rakentavat ”nappeja” hermosyiden päihin, jolloin ajatusten tai tekojen toistaminen on seuraavalla kerralla entistä helpompaa. Kun käyttäytymismallista tulee tapa, se ei koskaan pyyhkiydy pois.
Mitä tämä merkitsee meidän kannaltamme? Se on syy siihen, että huonoja tapoja on niin helppo toistaa ja vaikea katkaista! Vastauksena hengelliseen kompurointiimme Paholainen sanoo: ”No niin, ethän sinä ole muuttunut! Olet edelleen sama sekopäinen ihminen, joka olit jo ennen Jeesuksen kohtaamista.” Käyttäytymisemme viittaa siihen, että Paholainen on oikeassa.
Tuo on kuitenkin vain Paholaisen pinnallista arviointia, samanlaista kuin Samuelin arviointi hänen katsellessaan Eliabia, Abinadabia ja Sammaa. Vaikka jalkamme saattavat hakeutua huonon käytöksen kuluneille urille useammin kuin pitäisi, aivoihin muodostuu uusia polkuja aina kun valitsemme vaeltaa kuuliaisuudessa. Jumalan työ meissä on etenevää koko uskon polun matkan: ”Kun kerran olette ottaneet omaksenne Herran Kristuksen Jeesuksen, eläkää hänen yhteydessään.” (Kol. 2:6.)
Me vastaanotamme Kristuksen uskon kautta. Ja uskon kautta, luottamalla jatkuvasti häneen enemmän kuin omien epäonnistumistemme todisteisiin, hän suorittaa täydellisen työnsä meissä (katso Jaak. 1:4).
Jumala vie työnsä meissä päätökseen
Paavali esittää seuraavan yhteenvedon: ”Minä luotan siihen, että Jumala, joka on teissä aloittanut hyvän työnsä, myös saattaa sen päätökseen Kristuksen Jeesuksen päivään mennessä.” (Fil. 1:6.)
Kokoamme silloin tällöin vaimoni kanssa palapelejä. Jotkut niistä ovat helppoja, mutta toiset ovat vaikeita koota, koska palapelin palaset ovat niin samanlaisia keskenään. Kun palapelin paloja on vaikea saada sopimaan toisiinsa, tunnemme kiusausta luovuttaa.
Samalla tavalla näky omasta sisäisestä, hengellisestä tilastamme voi houkutella meidät luovuttamaan ja ”heittämään pyyhkeen kehään” hävinneen nyrkkeilijän tavoin. Paavali kehottaa meitä kuitenkin olemaan koskaan luovuttamatta. Emme voi sallia ilmeisen epäonnistumisemme huijata itseämme. Siitä huolimatta, kuinka pahalta tilanne käyttäytymisemme kannalta vaikuttaa, tiedämme, että Jumala ei ole luovuttanut meidän suhteemme. Hän vie alkamansa työn päätökseen. Paavalin tavoin mekin voimme katsoa tulevaisuuteen optimistisesti, emme luottaen omaan hyvyyteemme vaan siihen, että Jumala on meissä tekemänsä työn suhteen luotettava ja vie aina päätökseen sen, minkä hän aloittaa.
– Adventist World / Donald L. Bedney II