Ilmestyskirjan 20. luvun mukaan Kristuksen toista tulemista seuraa tuhannen vuoden ajanjakso. Mitä tuhatvuotiskauden aikana tapahtuu ja miksi?
Sana millennium oli luultavasti hämärästi tuttu suurimmalle osalle ihmisiä 1900-luvun alussa ja keskivaiheilla. Kun vuosi 2000 sitten lähestyi, sanasta tuli hyvin tuttu, erityisesti kun otetaan huomioon Y2K-paniikki, joka iski maailmaan 1990-luvulla. Lyhenne Y2K tulee sanoista Year 2 kilo eli vuosi 2000, ja sillä viitattiin monien ihmisten kokemaan pelkoon yhteiskunnallisesta, teollisesta ja taloudellisesta romahduksesta, mikäli tietokoneet tulkitsisivat luvut 00 vuodeksi 1900 vuoden 2000 sijaan. Silloin kaikki tiesivät, mitä millennium tarkoittaa. Se tulee kahdesta latinankielisestä sanasta eli sanasta mille, joka tarkoittaa tuhatta ja annum, joka tarkoittaa vuotta. Samalla tavalla kuin vuosikymmen on kymmenen vuotta ja vuosisata sata vuotta, millennium on tuhat vuotta. Se on pitkä aika, mutta maapallon historiassa on ollut useita tuhannen vuoden pituisia kausia.
Tuhatvuotiskausi Ilmestyskirjassa
Suurin osa ihmisistä on tietoinen siitä, että Raamatun Ilmestyskirja viittaa tuhannen vuoden pituiseen ajanjaksoon, joka alkaa Kristuksen toisesta tulemisesta. Siitä puhutaan yleisesti ”tuhatvuotiskautena”, vaikka sanaa tuhatvuotiskausi ei esiinny Raamatussa. Koska Ilmestyskirja on täynnä mitä oudoimpia symboleita ja arvoituksia, saattaisimme olettaa sen kertomuksen tuhatvuotiskaudesta olevan myös jonkinlainen arvoitus. Sen sijaan löydämmekin suhteellisen yksinkertaisen tapahtumaketjun.
Raamatun tuhatvuotiskausi alkaa siis Kristuksen toisesta tulemisesta. Ilm. 20:4 sanotaan, että Jumalan omat ”heräsivät eloon ja hallitsivat yhdessä Kristuksen kanssa tuhat vuotta”. Jumalan omat ”heräävät eloon” ylösnousemuksessa Jeesuksen tullessa toisen kerran. Vasta sitten voi Ilmestyskirjan tuhatvuotiskausi alkaa.
Jeesus on vievä nämä kuolleista herätetyt pyhät taivaaseen yhdessä kaikkien seuraajiensa kanssa, jotka ovat elossa ja näkevät hänen tulonsa, ja sitten kaikki viettävät tuhat vuotta taivaassa hänen kanssaan. Joh. 14:1–3 antaa ymmärtää tapahtumien etenevän tällä tavalla. Vähän ennen kuin Jeesus astui taivaaseen, hän kertoi opetuslapsilleen jättävänsä heidät pian mennäkseen Isänsä luo, ja tämä asia huolestutti heitä. Jeesus kuitenkin vakuutti heille: ”– – tulen sitten takaisin ja noudan teidät luokseni, jotta saisitte olla siellä missä minä olen.” Nyt Jeesus on taivaassa (Hepr. 8:1, 2), ja kun hän tulee takaisin, hän vie meidät sinne, jotta voimme olla hänen kanssaan.
Kuinka sitten käy pahojen? He jäävät tänne maan päälle – eivät elossa vaan Jeesuksen toisen tulemisen kirkkauden surmaamina (2. Tess. 1:8–10; 2:8; Ilm. 19:21).
Paholaisen kohtalo
Missä Paholainen on tuhatvuotiskauden aikana? Ilmestyskirja sanoo, että hänet vangitaan ”syvyyteen”, missä häntä estetään enää pettämästä kansoja, kunnes tuhat vuotta tulee täyteen. Näiden tuhannen vuoden jälkeen hänet ”on päästettävä irti vähäksi aikaa” (Ilm. 20:3).
Mieti tuota tilannetta. Kun Paholaisella ei ole ketään, jonka hän voisi pettää, jota hän voisi kiduttaa tai viekoitella, hän viettää tuon ajan miettien rikoksiaan, pohtien menetettyjä tilaisuuksiaan ja odottaen kuolemantuomionsa toimeenpanoa. Hänellä on tuhat vuotta aikaa mietiskellä Jumalaa vastaan tekemänsä kapinan seurauksia!
Sitä vastoin taivas on kajahteleva ylistyksestä, kun lunastetut kiittävät Jumalaa siitä, että hän on vapauttanut heidät maasta, joka oli täynnä syntiä ja kärsimystä. Ja minkälaisia näkymiä he saavatkaan katsella! Heidän kaikkein ihanimmatkaan unelmansa taivaasta eivät yllä lähellekään sitä, minkälaiseksi todellisuus osoittautuu – vihreän nurmen välke, Jumalan valtaistuinsalin valtavuus sekä ilo, jota he kokevat nähdessään Jeesuksen omin silmin ja kuullessaan hänen äänensä omin korvin!
Yksi ongelma kuitenkin ilmenee. Kun ihmiset etsivät huolestuneina ystäviään ja rakkaitaan, riemun huudahdukset sekoittuvat pettymyksen kyyneliin, sillä osa etsinnöistä huipentuu jälleennäkemiseen, kun taas toiset päätyvät menetykseen. Rikolliset, pahantekijät ja petturit pääsevät taivaaseen, koska he ovat hyväksyneet Jeesuksen ja luopuneet synnillisestä elämästään. Toisaalta monet, jotka vaikuttavat nyt hurskailta, jäävät maan päällä oleviin hautoihinsa tuhatvuotiskauden ajaksi ikuisen kuolemantuomion alaisina.
Kun näemme, keitä taivaassa on ja keitä siellä ei ole, mielessämme herää varmasti kysymyksiä. Saatat ihmetellä, miksi nuorisoryhmän hyväntahtoinen pastori ei ole taivaassa, vaikka löydätkin pelastettujen joukosta kuudennen luokan opettajasi, joka kohteli sinua julmasti. Miten hän on voinut päästä taivaaseen?
Mistä saadaan vastaukset tällaisiin kysymyksiin? Jumala on huolehtinut siitä asiasta.
Totuuden oppiminen
Johannes sanoi Ilm. 20:4 seuraavasti: ”Minä näin valtaistuimia, ja niille, jotka asettuivat istuimille, annettiin tuomiovalta.” Paavali puolestaan sanoi 1. Kor. 6:1–3, että pyhät tulevat tuomitsemaan maailman ja enkelit. Asiakirjat kunkin ihmisolennon elämästä ja Jumalan toimista hänen suhteensa avataan nähtäviksi. Jumala on toivottava tämän tarkastelun tervetulleeksi. Hän on todellakin varannut tuhatvuotiskauden juuri tätä tarkoitusta varten – antaakseen meille tilaisuuden varmistua siitä, että hän on valinnut meille oikeat kumppanit ikuisuutta varten.
Taivaan muistikirjoista löydämme voitokkaan armon kertomukset. Saamme lukea henkeäsalpaavia selostuksia ihmisistä, jotka on pelastettu mitä syvimmästä turmeluksesta ja muutettu säteilevän hurskaiksi. Ikävä kyllä, saamme myös lukea järkyttäviä kertomuksia torjutusta armosta. Jumalan erehtymättömät muistiinpanot kuorivat pois ulkoisen olemuksen tekopyhän pinnan ja paljastavat ihmissydämen ylpeyden, pahansuopuuden ja mitättömyyden. Kaikkien kadotukseen joutuneiden ihmisten puutteet ovat näkyvillä – samoin Jumalan pyrkimykset pelastaa heidät.
Jokainen meistä, joka pääsee taivaaseen, saa käyttää tuhat vuotta selaten taivaallisia muistiinpanoja ja vakuuttuen Jumalan oikeudenmukaisuudesta. Kun luemme hänen kärsivällisestä toiminnastaan kunkin yksilön suhteen, pelkomme poistuvat. Surumme poissaolevien rakkaiden puolesta helpottuu, kun ymmärrämme, että he eivät olisi onnellisia taivaassa.
Vielä yksi mahdollisuus?
Kun pyhät tarkastelevat taivaan kirjoja, he vakuuttuvat Jumalan oikeudenmukaisuudesta. Siitä huolimatta joku saattaa miettiä, mitä tapahtuisi, jos pahat saisivat vielä yhden mahdollisuuden. Luopuisivatko he itsekkyydestään ja vastaanottaisivatko he Jumalan hallinnon elämäänsä? C. S. Lewis vastasi tähän ajatukseen: ”[Jotkut sanovat], että kuoleman ei pitäisi olla lopullinen, vaan että ihmisten pitäisi saada toinen mahdollisuus. Uskon, että jos miljoonasta mahdollisuudesta olisi jotakin hyötyä, ne suotaisiin ihmisille.”
Tuhatvuotiskauden päättyessä pahat saavat itse asiassa tuon toisen mahdollisuuden. Jumala on vapauttava Paholaisen ja herättävä tämän inhimilliset seuraajat kuolleista toisessa ylösnousemuksessa. Ilm. 20:5 sanotaan: ”Muut kuolleet [pahat] eivät heränneet eloon, ennen kuin tuhat vuotta oli täyttynyt.” Sitten ”päästetään Saatana vankilastaan, ja se lähtee liikkeelle, kiertää maan neljä kolkkaa ja johtaa kansat harhaan. – – Ne nousevat maan tasangolle ja saartavat pyhien leirin ja rakastetun kaupungin.” (Jakeet 7–9.)
Heti, kun pahat nousevat haudoistaan, Paholainen kokoaa heidän joukkonsa. Kaikkien aikakausien uskonnolliset, poliittiset ja sotilaalliset johtajat yhdistävät voimansa. Hunni Attila, Adolf Hitler, David Koresh ja Jim Jones yhdessä monien muiden kanssa nauttivat täysin siemauksin tästä mahdollisuudesta osoittaa, että heillä on edelleen valta hypnotisoida fanaattiset seuraajansa.
Tämä ”toinen mahdollisuus” toisen ylösnousemuksen jälkeen tuottaa kuitenkin vain toisen kansannousun, lopullisen kapinan, joka poistaa lunastettujen mielestä kaikki epäilykset Jumalan oikeudenmukaisuudesta. Paholainen on pettävä kaikki seuraajansa vielä viimeisen kerran innoittaen heidät hyökkäämään uutta Jerusalemia vastaan ja valtaamaan sen väkivalloin. Silloin Jumalan uskolliset seuraajat ymmärtävät, että miljoona uutta mahdollisuutta tuottaisi ainoastaan miljoona kapinaa.
Tulinen järvi
Onneksi Jumala vie tämän säälittävän jääräpäisyyden armolliseen päätökseen. Ilmestyskirja kertoo, että taivaasta lankeaa tuli, joka kuluttaa pahat. On varmaa, että sillä hetkellä kadotetut lopulta tajuavat, vaikka vain hetkisen ajan, tilansa todellisen luonteen. He eivät voi voittaa, ja he eivät tahdo alistua. Vaikka he pystyisivät valtaamaan kaupungin, he vain tuhoaisivat sen ja toisensa. Heidän itsekäs jääräpäisyyteensä on karkottanut onnellisuuden heidän ulottuviltaan ikuisiksi ajoiksi.
”Saatana, noiden kansojen eksyttäjä, heitetään samaan rikinkatkuiseen, tuliseen järveen – – ja – – Jokainen, jonka nimeä ei löytynyt elämän kirjasta, heitettiin tuohon tuliseen järveen.” (Ilm. 20:10, 15.)
Tämä tuli kuluttaa heidät täysin: ”Tämä on toinen kuolema – –.” (Jae 14.) Armollinen Jumala ei salli pahojen kärsiä ikuisesta piinasta. Se merkitsisi vain synnin jatkumista ikuisesti. Ei, vaan pahat tallataan tomuksi (Mal. 3:21).
Tuo tomu on antava tietä kaikkien aikojen suurimmalle kaupungin uudistamishankkeelle, sillä Jumala sanoo: ”Uudeksi minä teen kaiken.” (Ilm. 21:5.) Ja Pietari kirjoitti, että ”meillä on hänen lupauksensa, ja siihen luottaen me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus vallitsee.” (2. Piet. 3:13.)
Silloin tuhatvuotiskausi on tehnyt tehtävänsä. Jumalan uusi taivas ja maa perustetaan luottamukselle, koska jokaisella asukkaalla on ollut tuhat vuotta aikaa tarkastella muistiinpanoja Jumalan toimista synnin ja syntisten suhteen. Näin on saatu varmistettua, että jokaisella on ehdoton luottamus Jumalan armoon ja hänen oikeudenmukaisuuteensa. Tuhatvuotiskauden tähden jokainen tietää ilman epäilyksen häivääkään, että Jumala on pelastanut ja muuttanut kaikki ihmiset, jotka ovat sallineet hänen tehdä sen. He tietävät, että hän lopetti vastahakoisesti pahojen olemassaolon vasta sen jälkeen, kun he olivat torjuneet kaikki mahdollisuudet muuttua.
Onneksi sinun ei tarvitse miettiä, missä vietät raamatullisen tuhatvuotiskauden. Tänään – juuri nyt – voit pyytää Jeesusta tulemaan sydämeesi, ja silloin tiedät, että nimesi on kirjoitettu elämän kirjaan.
Siitä ei ole pienintäkään epäilystä!
– Signs of the Times / Ed Dickerson