Kuinka me voimme kestää?
”Olet saanut uuden viestin.”
”Hyvää päivää, herra Nugent; tämä viesti muistuttaa Teitä käynnistänne hammaslääkärin vastaanotolla viikon kuluttua. Mukavaa päivän jatkoa!”
Saatat tietää tuollaisen viestin merkityksen. Se kehottaa toimimaan (seuraavat seitsemän päivää). Se kehottaa ottamaan töihin mukaan hammasharjan ja pakkauksen hammaslankaa (seuraavat seitsemän päivää). Se on kehotus laittaa syrjään (seuraavat seitsemän päivää) kaikki sokerinen ja makeiset, joita tuntuu olevan kaikkialla. Tuomion päivä lähestyy!
Montako kertaa me olemme turvautuneet tähän strategiaan, ja siitä huolimatta meidät on havaittu puutteellisiksi? Huolimatta kaikista yrityksistämme peitellä todellista tilannetta hammaslääkärin työkalut kykenevät tunkeutumaan pinnan läpi ja havaitsemaan hampaidemme todellisen kunnon.
Väärä vastaus
Ikävä kyllä, me tunnemme usein kiusausta suhtautua sanomaan tutkivasta tuomiosta juuri tällä tavalla. Tunnemme kiusausta ajatella sanoman olevan kehotus peitellä sydämemme todellista tilaa erilaisilla ponnisteluilla: älä tee enää tätä; älä tee enää tuota; tee enemmän tätä; tee vähemmän tuota. Vaikka nämä toimet voivat olla aivan yhtä oleellisia kuin hammaslangan käyttö, Jumalan työkalut ovat kuitenkin paljon tehokkaampia kuin hammaslääkärin laitteet. ”Jumalan sana – – paljastaa sisimmät aikeemme ja ajatuksemme. Jumalalta ei voi salata mitään. Kaikki, mikä on luotu, on avointa ja alastonta hänelle, jolle meidän on tehtävä tili.” (Hepr. 4:12, 13.) Jos toimemme ovat vain yritys peitellä sydämemme todellista tilaa, tulemme epäonnistumaan totaalisesti.
Tärkeä kysymys
Puolustaessamme tätä ainutlaatuista oppia me painotamme aivan oikein niitä lukuisia Raamatusta löytyviä viittauksia, jotka käsittelevät Jeesuksen tuloa edeltävänä aikana tapahtuvan tutkivan tuomion todellisuutta. Se merkitsee jokaisen uskoaan Jumalaan tunnustaneen ihmisen jokaisen teon taivaallista tutkimista. Ikävä kyllä, me emme aina onnistu korostamaan tasapainoisesti niitä lukuisia raamatunkohtia, jotka käsittelevät tämän tutkimisen luonnetta. Emme aina onnistu vastaamaan kysymykseen: ”Mitä taivaalliset olennot pyrkivät ratkaisemaan tutkiessaan meidän tekojamme?”
Sekä Vanha että Uusi testamentti tuovat esiin ainoastaan yhden ominaisuuden, jonka perusteella ihmisten voidaan katsoa olevan arvollisia ikuiseen elämään. Paavalin sanoin: ”Kristuksessa Jeesuksessa – – [a]inoa tärkeä on rakkautena vaikuttava usko.” (Gal. 5:6.)
Tutkiessaan meidän tekojamme taivaallisten olentojen tarkoituksena on ratkaista, hallitseeko usko Jeesukseen meidän sydämessämme vai ei. Ylistysryhmät joihin olen osallistunut, traktaatit joita olen jakanut, kodittomien ryhmät joita olen ruokkinut, seurakunnalliset virat joita olen hoitanut tai mikä tahansa teko, jolla ajattelen sinällään olevan Jumalan silmissä arvoa, joutaa ”roskikseen” (vrt. Fil. 3:4–9) ilman sitä ainoaa asiaa, jolla on merkitystä: uskoa.
Taivaan kirjoista monet elinikäiset seurakunnanjäsenet (ja seurakunnan työntekijät) tulevat löytämään seuraavan huomautuksen pitkän ”erinomaisten tekojen” luettelon alapuolelta: ”Ilman uskoa kukaan ei ole Jumalan mielen mukainen.” (Ks. Matt. 7:22, 23; Hepr. 11:6.)
Pinnalliset vanhurskauden teot eivät johda harhaan taivaallisia olentoja, kun he tutkivat meidän aikaansaannoksiamme. Meidän jokainen tekomme arvioidaan. Meidän rukouselämämme syvällisyys, hartauselämämme laatu ja julkisen elämämme vilpittömyys joutuvat arvioinnin kohteeksi. Kaikkea tätä tutkitaan tämän tärkeän kysymyksen näkökulmasta: ”Hallitseeko sydämessä usko Jeesukseen?”
Oikea vastaus
Millä tavalla meidän sitten tulisi suhtautua tähän sanomaan? Vastustaen kiusausta luottaa salailuvanhurskauteen meidän pitäisi esittää itsellemme kysymys: ”Hallitseeko minun sydämessäni usko Jeesukseen?” Ennen kuin taivaalliset tutkijat ryhtyvät toimeen, meidän pitäisi itse tutkia tekojamme pystyäksemme antamaan vastauksen tähän kysymykseen (ks. 2. Kor. 13:5). Kun tutkimme palvelutyötämme, todistamistoimintaamme, uhraamistamme, jumalanpalvelustamme ja käskyjen noudattamistamme, meidän täytyy esittää itsellemme sama kysymys, jonka taivaan edustajat tulevat esittämään: ”Onko tämän kannustimena usko Jeesukseen?”
Vaikka tämä on tarkoituksenmukainen reagointitapa, se ei ole vaaraton. Jos ryhdymme tutkimaan itseämme ilman Jeesusta, vajoamme ainakin toiseen kahdesta kuilusta. Ilman Jeesusta emme kykene koskaan totuudenmukaisesti havaitsemaan sydämemme kurittomuutta. Tämä voi saada meidät päättelemään, että sydämessämme ei ole mitään korjattavaa, jolloin putoamme petoksen kuiluun. Ilman Jeesusta emme myöskään pysty koskaan edistymään sydämemme kurittomuuden korjaamisessa. Tämä puolestaan voi saada meidät päättelemään, että sydäntämme on mahdoton korjata, jolloin putoamme epätoivon kuiluun.
Jos aiomme välttää nämä kuilut, meidän on pidettävä katseemme kiinnitettynä ”uskomme alkajaan ja täyttäjään” (Hepr. 12:2; VKR). Jeesus on alusta loppuun asti meidän kanssamme antaen kaikkensa säilyttääkseen uskomme ja vahvistaakseen sitä. Meidän ainoana osanamme on toimia yhteistyössä hänen kanssaan. Kun tutkimme hänen sanaansa, meidän ei pidä keskittyä todellisen tilamme salaaviin tekoihin, vaan voimme pyytää häntä vahvistamaan uskoamme.
Ellen White kuvaili uskoa kauniisti näillä sanoilla: ”Usko on luottamusta Jumalaan – luottamusta siihen, että hän rakastaa meitä ja tietää parhaiten, mikä on meille hyväksi. Siten se johtaa meidät valitsemaan oman tiemme asemesta hänen tiensä. Oman tietämättömyytemme tilalle usko vastaanottaa hänen viisautensa, heikkoutemme tilalle hänen voimansa ja syntisyytemme sijaan hänen vanhurskautensa.” (Elämä ja kasvatus, s. 239).
Jos rakkaus johtaa meidät uskomaan Jumalan rakkauteen, valitsemaan hänen tiensä ja vastaanottamaan hänen viisautensa, voimansa ja vanhurskautensa, näihin asioihin keskittyminen Raamattua lukiessamme voi vahvistaa meidän uskoamme.
Me voimme myös tehdä yhteistyötä Jeesuksen kanssa keskustelemalla rehellisesti hänen kanssaan oman sydämemme tilasta. Kun hänen sanansa paljastaa sydämemme kurittomuuden jollakin alueella, meidän täytyy nöyrästi tunnustaa se ja pyytää häntä toteuttamaan lupauksensa antamalla meille anteeksi ja puhdistamalla meidät (1. Joh. 1:9). Kun olemme näin jättäneet kurittomuutemme hänen hoidettavakseen, niin vaikka vielä olemme kasvuvaiheessa kyseisellä alueella, voimme luottaa siihen, että hänen vanhurskautensa peittää meidät tuomiolla.
Kuinka me sitten kestämme tuomiolla? Me voimme kestää ainoastaan uskon, emme tekojen perusteella. Voimme kestää vain Jeesuksessa, emme omassa itsessämme.
– Adventist World / Ean Nugent