Osallistuin Filippiineillä eloisaan profetioita koskevaan keskusteluun yhdessä eri maanosista tulleiden ystävien kanssa. Eräs heistä esitti minulle kysymyksen uuden roomalaiskatolisen paavin roolista lopunajan tapahtumiin liittyen. Tämä siksi, että paavi on argentiinalainen kuten minäkin.
Olin juuri sepittämässä melko yleisluontoista vastausta, kun eräs toinen ystävä sanoi: ”No, mehän olemme joka tapauksessa vain yhden sydämenlyönnin päässä Jeesuksen toisesta tulemisesta, koska voimme itse kukin kuolla yhtäkkiä. Kun seuraavan kerran avaamme silmämme, se tapahtuu toivottavasti hänen toisen tulemisensa yhteydessä.” Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun kuulin tällaisen ajatuksen; samanlainen ajatusmalli on noussut toistuvasti esiin eri keskusteluissa.
Tämän järkeilyn pääkohta on, että se profeetallinen aika, jota elämme, ei ole kovin tärkeä; pikemminkin on tärkeää, että olemme henkilökohtaisesti valmistautuneet kuolemaamme varten. Tämä päättelytapa ei kuitenkaan onnistu erottamaan toisistaan kahta erilaista, lopunajan tapahtumien odottamiseen liittyvää näkökulmaa. Tutkijat ovat jo pitkään olleet sitä mieltä, että eskatologia – oppi viimeisistä tapahtumista – sisältää kaksi pääulottuvuutta: yksilöllisen ja kosmisen. Tarkastelemme nyt kumpaakin ulottuvuutta ja keskitymme erityisesti kosmisen eskatologian merkitykseen.
Yksilöllinen eskatologia
Yksilöllisellä eskatologialla tarkoitetaan yksittäisten uskovien kohtaloa kuoleman jälkeen. Jeesus ei ainoastaan verrannut yksilön kuoleman ja ylösnousemusaamun välistä tilaa tiedottomaan uneen (Joh. 11:11, 14), vaan hän myös korosti, että niin uskovat kuin pahatkin saavat palkkionsa ylösnousemuksen jälkeen (Joh. 5:28, 29; Matt. 25:46; vrt. Luuk. 14:14).
Kristus selitti kuitenkin, että päätös meidän lopullisesta, ylösnousemuksen jälkeisestä kohtalostamme tehdään jo silloin, kun elämme vielä täällä maan päällä. Hän toi esille sen, kuinka välttämätöntä on olla valmistautunut kuolemaa varten, koska meidän ikuinen kohtalomme riippuu juuri tästä valmistautumisesta.
Jeesus kertoi vertauksen rikkaasta miehestä, jonka suurimpana huolena oli se, miten hän voisi varastoida satonsa, jotta hän saisi myöhemmin viettää huoletonta elämää. ”Mutta Jumala sanoi hänelle: ’Sinä hullu! Tänä yönä sinun sielusi vaaditaan sinulta takaisin. Ja kaikki, minkä olet itsellesi varannut – kenelle se joutuu?’” (Luuk. 12:20.)
Jeesuksen mukaan meidän on siis varauduttava olemassaolomme yhtäkkiseen päättymiseen, koska ikuinen elämä riippuu meidän täällä tekemistämme valinnoista sekä siitä, mitkä asiat olemme asettaneet etusijalle jokapäiväisessä elämässämme. Tämä raamatunkohta keskittyy yksilölliseen ajoitukseen – ilman viittausta kosmisten tapahtumien historialliseen ajoitukseen.
Jeesus viittasi kuitenkin myös toiseen aiheeseen: kosmiseen eskatologiaan.
Kosminen eskatologia
Jeesuksen parhaiten tunnettu viittaus kosmiseen eskatologiaan löytyy hänen Öljymäellä esittämästään puheesta (Matt. 24; Mark. 13; Luuk. 21). Tämä viimeisiin tapahtumiin keskittyvä saarna syntyi vastauksena opetuslasten kysymykseen viimeisten aikojen merkeistä. Jeesuksen saarna kattaa keskeytymättömän, historiallisen jatkumon hänen omasta ajastaan hänen toiseen tulemiseensa ja vielä sen ylikin.
Evankeliumien joukossa Luukkaan evankeliumi painottaa enemmän tätä viimeisten päivien profetioiden historiallista kehittymistä. Jeesus mainitsee esimerkiksi, että profetia ”turmion iljetyksestä” toteutuisi sen yhteydessä, kun sotajoukot suorittaisivat historiallisen Jerusalemin piirityksen (Luuk. 21:20) ja että sitä seuraisi ”vieraiden kansojen” aika (jae 24; VKR: ”pakanain ajat”), joka merkitsisi ahdistuksen aikaa Jumalan kansalle. Välittömästi sen jälkeen Luukas luettelee kosmisia merkkejä, jotka kertovat Kristuksen toisesta tulemisesta (jakeet 25–28). Vaikuttaa selvästi siltä, että Luukas keskittyy lopunajan profetioiden historialliseen tapahtumakulkuun.
Näiden profetioiden historiallisen kehityksen asiayhteydessä Jeesus korosti sitä, kuinka tärkeää on olla valmistautunut hänen toista tulemistaan varten, joka on todellinen, kirjaimellinen ja historiallinen tapahtuma lopun aikana. Lisäksi Kristus vielä vertaa toisen tulemisensa yllätyksellisyyttä vedenpaisumukseen, jonka ihmiset joutuivat kohtaamaan valmistautumattomina (Matt. 24:37–39).
Koska kukaan ei tiedä hänen tulemisensa päivää ja hetkeä (Matt. 24:36), uskovien oikea asenne on pitää varansa, valvoa ja rukoilla (vrt. Mark. 13:33). Jeesuksen toinen ilmestyminen ei voi kuitenkaan tapahtua minä tahansa hetkenä, koska Jeesus korosti sitä, että joidenkin profetioiden täytyy ensin toteutua, esimerkiksi profetian ”turmion iljetyksestä” (Matt. 24:15), ”suuresta ahdingosta” (jae 21) ja evankeliumin julistamisesta kaikkeen maailmaan. Vasta ”sitten tulee loppu” (jae 14).
Kristuksen tärkeimpänä huolena tässä puheessa oli summittaisen aikataulun laatiminen lopunajan profetioille, jotta viimeisinä aikoina elävät ihmiset voisivat valmistautua tähän tapahtumaan, joka merkitsee kaiken huipennusta. Todellisuudessa yksilön valmistautuminen omaan kuolemaansa eroaa hänen valmistautumisestaan Jeesuksen toista tulemista varten. Siinä, missä edellinen voi tapahtua koska tahansa – riippumatta historiallisesta ajankohdasta tai profetioiden aikataulusta – jälkimmäinen, vaikkakin se tulee odottamatta, tapahtuu vasta sitten, kun tietyt historialliset profetiat ovat toteutuneet.
Miksi kosminen eskatologia on merkityksellinen
”Jos meidän on uskovina oltava päivittäin valmistautuneita odottamattomaan kuolemaan, joka voi tapahtua milloin tahansa”; jotkut voivat kysyä, ”miksi meidän pitäisi huolehtia kosmisesta eskatologiasta? Eikö loppujen lopuksi ole niin, että jos olemme valmiit kuolemaan, olemme myös valmiit Jeesuksen toiselle tulemiselle?”
Ensinnäkin on tärkeä muistaa, että Kristus itse erotti toisistaan nämä kaksi valmistautumisen muotoa. Kun otamme huomioon, miten monta kertaa hän toisti tarpeen valmistautua hänen toista tulemistaan varten, hän piti selvästi tärkeämpänä valmistautumista kosmiseen kuin yksilölliseen tapahtumaan.
Kosminen eskatologia liittyy sitä paitsi läheisesti meidän identiteettiimme ja missioomme Jumalan lopunajallisena jäännöksenä. Profetia paljastaa, että lopunajallinen jäännös syntyy erityisenä historian ajankohtana – sen jälkeen, kun pieni sarvi on lakannut vainoamasta pyhiä (Dan. 7; 8) ja juuri ennen Jeesuksen toista tulemista – julistamaan Jumalan tuomion hetken koittamista (Ilm. 14:7) ja ajan loppumisen uhkaavaa läheisyyttä. Sen vuoksi Ilmestyskirjan 14. luvun kolmen enkelin sanomat muodostavat lopunajan jäännöksen nimenomaisen mission.
Tämän sanoman ydin on Jumalan viimeinen kutsu valmistautua Jeesuksen toista tulemista varten. Kosminen eskatologia kertoo toisin sanoen, keitä me olemme, mitä pelastushistorian hetkeä me elämme ja mikä on tehtävämme Kristuksen ja Paholaisen välisessä suuressa taistelussa.
Meidän on oltava valmiit sekä välittömän kuoleman että välittömän Jeesuksen toisen tulemisen varalta. Ikuinen kohtalomme liittyy läheisesti yksilölliseen eskatologiaan mutta myös kosmiseen eskatologiaan. Jos emme onnistu ymmärtämään jälkimmäistä, menetämme sekä identiteettimme että missiomme.
– Adventist World / Marcos Blanco