Miten tarttua 66 kirjan kokoelmaan, joka tuntuu olevan sekalainen lajitelma erityylisiä tekstejä, runoutta, lauluja, vertauskuvallisia tarinoita ja kertomakirjallisuutta?
Raamattu on kristittyjen pyhä kirja tai oikeammin pyhien kirjojen kokoelma. Se sisältää kuusikymmentäkuusi kirjaa, jotka nelisenkymmentä kirjoittajaa kirjoitti noin tuhannenkuudensadan vuoden aikana. Ne kertovat Jumalan teoista ihmiskunnan historiassa, Jumalan valitusta kansasta Israelista, Jeesuksesta ja kristillisen seurakunnan alkutaipaleesta. Raamatussa on runoutta, lauluja, vertauskuvallisia tarinoita ja kertomakirjallisuutta, joilla on ollut voimakas vaikutus länsimaiseen kulttuuriin ja ajatteluumme. Se käsittelee kaikkia ihmiselämän syvimpiä peruskysymyksiä syntymästä hautaan ja ikuisuuteen.
Perustuslakimme ihmisoikeudet löytyvät Raamatusta Jumalan antamina moraalieettisinä periaatteina. Jumalan kymmenen käskyä muodostavat nimittäin länsimaisen oikeuskäytännön ja moraalietiikan perusteet.
Raamattu on kirjallisuuden aarre, jota on rakastettu (ja vihattu), tutkittu ja käännetty useammalle kielelle kuin mitään toista kirjaa. Onko Raamattu luotettava, mistä Raamatun lukeminen olisi hyvä aloittaa ja kuinka sitä tulisi lukea?
Raamatun luotettavuus
Eräät kreikkalaisten filosofien kirjoituksista tunnetaan vain keskiajalta peräisin olevista käsikirjoituskopioista. Niiden luotettavuutta ei yleisesti aseteta kyseenalaiseksi, vaikka kirjoittajat elivät yli tuhat vuotta aiemmin kuin meille säilyneet kopiot heidän teksteistään. Esimerkiksi Ksenofonin lyhyen tutkielman Ratsuväenpäällikkö (365 eaa) vanhin tunnettu, meille säilynyt käsikirjoitus on 1200-luvulta.
Kaikista antiikin ajan kirjoista Raamattu on säilynyt meille kaikkia muita kirjoja huomattavasti paremmin. Sen heprean-, aramean- ja kreikankielisiä käsikirjoituksia on tuhansia. Eräät ovat hyvin vanhoja, lähes siltä ajalta, jolloin kirjoittaja itse eli ja kirjoitti. Esimerkiksi Johanneksen evankeliumin vanhin tunnettu käsikirjoituksen palanen on kopioitu vain muutama vuosikymmen sen jälkeen, kun Johannes tekstinsä kirjoitti. Papyruskatkelma P52 on ajoitettu vuoden 125 tienoille ja sisältää Joh. 18:31–33, 37–38 (viisi jaetta). Varhaisen kirkollisen perimätiedon mukaan Johannes kirjoitti evankeliuminsa vuosisadan vaihteen tienoilla eli vain pari kolme vuosikymmentä aiemmin.
Koko Vanhan testamentin teksti on säilynyt suhteellisen muuttumattomana parituhatta vuotta ja joidenkin tekstien kohdalla kauemminkin. Vertailemalla käsikirjoituskopioita toisiinsa voidaan kirjureiden kopiointivirheet suurimmaksi osaksi korjata. Kopiointivirheiden varsin vähäinen määrä johtuu tekstiä kopioineiden kirjurien korkeasta työtarkkuudesta. Sama koskee Uuden testamentin tekstejä, joskin sitä kopioineet kirjurit eivät olleet yhtä taitavia kuin kollegansa. Vaikka yksittäisten jakeiden kohdalla tutkijoiden työ vielä jatkuu, käsikirjoituksissa olevat erot eivät vaikuta Raamatun kokonaissanomaan. Kaikki tämä kertoo siitä, että Jumala on suojellut sanaansa ja sallinut sen säilyä luotettavasti, jotta voimme sitä tutkia.
Sisällöllisesti Raamattu on harvinaisen tarkka historian kirja. Arkeologiset löydöt ja historian tutkimus ovat osoittaneet, että Raamattu antaa tarkan kuvauksen oman aikansa maailmasta, ihmisten tavoista, ajattelusta, kokemuksista ja kansojen kohtaloista. Esimerkiksi Eblan (2300 eaa), Marin (1700 eaa) ja Nuzin (1400 eaa) nuolenpääkirjoitukset osoittavat, että Raamatun kuvaus patriarkkojen ajasta on tarkka yksityiskohtia myöten.
Kerta toisensa jälkeen Raamattuun kriittisesti suhtautuvat ovat joutuneet tunnustamaan, että uusimmat arkeologiset löydöt ovat osoittaneet heidän epäilyksensä vääräksi. Useat Raamatun mainitsemista henkilöistä ja historiallisista tapahtumista on löydetty Raamatun ulkopuolisista lähteistä. Mm. kuningas Daavid mainitaan Tel Danin (800-luku eaa) ja Meshan (850 eaa) piirtokirjoituksissa. Israelin kuningas Jehu taas mainitaan ns. mustassa obeliskissa (825 eaa). Voimme siis luottaa Raamatun tekstisisältöön.
Mistä aloittaisin?
Vanhin Raamatussa löytyvä kirja on Jobin kirja. Se käsittelee Jobin elämäntarinan kautta kärsimyksen ongelmaa ja taustalla vaikuttavia ihmisestä riippumattomia tekijöitä. Tämä on oivallinen teos vasta-alkajalle, sillä sen sanoma on ajankohtainen, ajasta ja paikasta riippumaton. Se on kuin draama, joka laittaa lukijansa pohtimaan elämää ja samaistumaan Jobin kokemuksiin. Toinen vaihtoehto on aloittaa tutustumalla kristinuskon keskeisimmän henkilön Jeesuksen elämään Uuden testamentin puolella.
Neljä evankeliumia kertoo Jeesuksen elämästä eri näkökulmista. Matteus kertoo, mitä Jeesus opetti. Vaikka hänen alkuperäinen lukijakuntansa oli heprealainen, teos sopii vasta-alkajallekin. Markus, lyhin evankeliumeista, on kuin toimintaelokuva, joka keskittyy enemmän siihen, mitä Jeesus teki. Evankeliumi Luukkaan mukaan on seikkaperäisin kuvaus Jeesuksen elämästä ja opetuksista. Luukas kirjoitti evankeliuminsa kreikkalaiselle Teofilokselle, joten Luukas sopii länsimaiselle ihmiselle, vaikka sisältääkin joitain haastavia tekstejä. Johanneksen evankeliumi kuvailee sitten Jeesuksen elämästä niitä tapahtumia, joissa hänen todellinen jumalallinen olemuksensa tuli ilmi.
Näiden jälkeen kannattaa aloittaa alusta eli Ensimmäisestä Mooseksen kirjasta ja edetä Vanhan testamentin historiallisiin kirjoihin sekä Sananlaskujen, Saarnaajan ja Psalmien kirjoihin. Profeetalliset teokset on parasta lukea vasta viimeisenä, koska niiden ymmärtäminen vaatii Israelin kansan historian tuntemista. Uuden testamentin puolella Apostolien teot on luonnollinen jatko evankeliumeille, ja se on hyvä lukea yhdessä Luukkaan evankeliumin kanssa. Tämän jälkeen voi siirtyä Pietarin, Jaakobin, Johanneksen ja Juudaksen kirjeisiin, ja vasta sen jälkeen uskaltautua vaikeaselkoisen Paavalin teksteihin. Ilmestyskirjan ymmärtäminen puolestaan vaatii koko muun Raamatun tuntemista.
Lukija saattaa Raamattua tutkiessaan miettiä, missä järjestyksessä kukin asia tapahtui. Raamatun ajan maailma oli toisenlainen kuin meidän päiviemme maailma. Raamatun kirjat ja usein myös kirjojen tapahtumat eivät aina ole aikahistoriallisessa järjestyksessä. Tuohon aikaan kirjoitettiin asioista mieluummin niiden asiasisältöä korostaen, toistaen samoja asioita eri näkökulmista. Raamatun tapahtumien kronologinen tutkiminen vaatii hyppimistä paikasta toiseen. Siksi on olemassa myös ns. kronologisia Raamattuja, joihin tekstit on järjestetty aikahistoriallisesti. Tällainen Raamattu on hyvä valinta sellaiselle, joka on tottunut tutkimaan syitä ja seurauksia meille tutunomaisessa järjestyksessä.
Miten lukisin?
Raamattu on kirjoitettu heprealaisen ajatusmaailman mukaan ja jotkut Raamatun kuvaukset saattavat tuntua aluksi vierailta ja hankalilta ymmärtää. Koska kaikki oppiminen tapahtuu aiemmalle tiedolle rakentuen, kannattaa toimia seuraavalla tavalla:
1. Aivan ensimmäiseksi rukoile, että Jumala auttaa sinua ymmärtämään lukemasi. Raamatun kirjoitusten taustalla on yksi ja sama Jumala, jonka sanomaa tutkit. Pyydä siis hänen apuaan (2. Piet. 1:19–21, 2. Tim. 3:15–17).
2. Lue valitsemasi Raamatun kirja läpi kaksi tai kolme kertaa, jotta sinulle muodostuu yleiskuva teoksen sisällöstä. Älä huolestu, jos et ymmärrä kaikkea.
3. Kiinnitä huomiosi helposti ymmärrettäviin asioihin ja pohdi vaikeasti ymmärrettäviä tekstejä näiden helposti ymmärrettävien avulla.
4. Vertaile saman kirjoittajan eri kirjoituksia keskenään. Moni epäselvä teksti yhdessä kirjassa on usein ilmaistu selkeämmin toisessa kirjassa. Tämä pätee erityisesti Paavaliin. Raamatun jakeiden ristiviittaukset auttavat löytämään samasta asiasta kertovia muita tekstejä.
5. Keskustele lukemastasi niiden kanssa, jotka ovat tutkineet samaa tekstiä. He ovat saattaneet ymmärtää juuri sinulle hankalaksi osoittautuneet -asiat (ja päinvastoin). Raamattupiirit ovat hyvä vaihtoehto.
6. Kirjastosta löytyy teoksia, jotka käsittelevät Raamatun tekstin sisältöä ja merkitystä ja auttavat ymmärtämään haastavia Raamatun tekstejä. Ei kannata kuitenkaan uskoa sokeasti näiden teoksien painettuun sanaan, koska jokainen tekee virheitä, asiantuntijatkin. Suositeltavaa on tutkia Raamatun arvovallan hyväksyvien tutkijoiden tekstejä. Tähän vaiheeseen kannattaa mennä vasta sitten, kun on ensin itse lukenut Raamatun tekstit läpi.
7. Lue Raamattua joka päivä ja anna sen selittää itseään. Oppimisen kannalta viisi minuuttia kerran päivässä on tehokkaampaa kuin tunti kerran viikossa.
Antoisia lukuhetkiä Pyhän Kirjan parissa.
– Nykyaika / Timo Flink