Onko totta, että heprean kielen Jumalaa tarkoittava sana 1. Moos. 1:1 on monikkomuotoinen?
Kyllä, asia pitää paikkansa. Kyseessä on heprean kielen substantiivi ’älohīm, jonka yksikkömuoto on ’el tai ’äloah. Todennäköisesti mietit, tukeeko tämä monikko kolminaisuusoppia Vanhassa testamentissa; niin asia on tulkittu kristillisen teologian historiassa. Koska nimeä käytetään monin eri tavoin ja koska sillä viitataan myös pakanajumaliin, on otettava huomioon asiayhteys, jossa sitä käytetään. Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa asiayhteys on ainutlaatuinen. Tämä ’älohīm on ensimmäinen hahmo, jonka kohtaamme, kun avaamme Raamatun.
Monikollinen ’älohīm: Mitä tulee monikkomuodon käyttöön 1. Moos. 1:1, on vaikeaa päätellä, että sitä käytetään tarkoittaen jumalien lukuisuutta (mikä viittaisi polyteismiin), koska se toimii verbin (bārā’, ”hän loi”) yksikön kolmannen persoonan subjektina. Toisin sanoen kysymyksessä on kieliopillinen erikoisuus, jossa monikkomuotoinen subjekti esiintyy yhdessä yksikkömuotoisen verbin kanssa: ”Alussa Jumalat (hän) loi – –.” Kristilliseltä katsantokannalta monikollinen ”Jumalat” ei olisi teologisesti terve ilmaus, koska on olemassa vain yksi Jumala. Tutkijat ovat esittäneet erilaisia selityksiä tälle ilmiölle, mutta 1. Moos. 1:1 esiintyvän, monikollisen ’älohīm-sanan merkityksestä ei olla päästy yksimielisyyteen.
Toisin sanoen emme tiedä, miksi hepreankielinen teksti tässä raamatunkohdassa on sellainen kuin se on. Ei ole vaikeaa ymmärtää, miksi kristityt löysivät tästä viittaukseen kolminaisuuteen. Tekstissä sellaisenaan puhutaan selvästi yhdestä Jumalasta – ”hän loi” – ei monista jumalista. Monikolla ’älohīm on ruvettu sittemmin viittaamaan jumaluuden kolmeen persoonaan. Emme voi kuitenkaan sanoa asiayhteyden perusteella muuta kuin sen, että monikko saattaa olla verhottu tapa esittää yhteen/yksikölliseen jumalalliseen olentoon sisältyvä lukuisuus.
Monikollinen Jumala ja monikollinen verbi ja pronomini: Juoni tiivistyy, kun tajuamme, että asiayhteyteen sisältyy kieliopillisen erikoisuuden lisäksi kieliopillinen virheettömyys monikkoon ja verbeihin liittyen. Tämä on tilanne 1. Moos. 1:26: ”Jumala [’älohīm] sanoi [hän sanoi]: ’Tehkäämme [na‘ase: verbi, monikon ensimmäinen persoona] ihminen, tehkäämme hänet kuvaksemme [nū: pronomini meidän, monikon ensimmäinen persoona], kaltaiseksemme [nū: pronomini meidän, monikon ensimmäinen persoona] – –.” Monikollista’älohīm -sanaa käytetään yhdessä yksikkömuotoisen verbin kanssa kuvailevassa kerronnassa, mutta Jumalan puheessa sekä subjekti, verbi että pronominit ovat monikollisia. Yhteenvedon omaisesta raportista saamme lukea seuraavan: ”Ja Jumala [’älohīm] loi [bārā’: verbi, yksikön kolmas persoona] ihmisen kuvakseen [ō: yksikön ensimmäisen persoonan pronomini], Jumalan [’älohīm] kuvaksi hän hänet loi [bārā’: verbi, yksikön kolmas persoona], mieheksi ja naiseksi hän loi heidät” (jae 27).
Tämä vie meidät takaisin Raamatun ensimmäiseen jakeeseen 1. Moos. 1:1. Tutkijat ovat yrittäneet selittää jakeessa 26 esiintyvää monikollista verbiä ja siinä esiintyviä monikollisia pronomineja, mutta ehdotusten pohjalta ei ole syntynyt juuri minkäänlaista yksimielisyyttä. Helpoin ratkaisu olisi hyväksyä se tosiasia, että teksti todistaa Raamatun päähenkilön olevan yksi Jumala, jonka sisäinen olemus on monikollinen. Koska tämä monikollisuus käsittelee itseään, olisi mahdollisuus edetä askeleen verran ja todeta, että yhteen Jumalaan sisältyy monta persoonaa.
Persoonien lukuisuus: Asiayhteys itsessään edellyttää persoonien lukuisuutta. Löydämme luovan Jumalan lisäksi myös ”Jumalan Hengen” [rūach ’älohīm], joka oli suoranaisesti mukana luomistyössä. Raamatullinen todistusaineisto muistuttaa lukijoitaan siitä, että on olemassa vain yksi luoja: Jumala. Hengen on oltava jumalallinen. Luomiskertomuksessa esiintyy lisäksi vielä yksi elementti, nimittäin puhuttu sana: ”Jumala sanoi.” Sana toimii välittäjänä Jumalan ja luomakunnan välillä (Jumala→sana/Henki→luomakunta). Psalmista ilmaisee tämän kirjoittaessaan: ”Herra on sanallaan luonut taivaat, suunsa henkäyksellä [rūach] tähtien joukot” (Ps. 33:6): Jumala, sana, Henki ja luomakunta. Emme voi sanoa enempää kuin että löydämme Ensimmäisestä Mooseksen kirjasta jumalansisäisen olennon, yhden Jumalan puitteissa monta persoonaa, jotka jumalallisen lisätiedon perusteella voidaan tunnistaa Isäksi, Pojaksi ja Pyhäksi Hengeksi.
– Adventist World / Angel Manuel Rodríguez