Onko Raamatussa kaksi erilaista Jumalaa – Vanhan testamentin Jumala ja Uuden testamentin Jumala?
Minulla on lapsuusmuisto eräästä vain muutaman sekunnin kestäneestä tapauksesta, joka on edelleen elävänä mielessäni. Olimme siskoni kanssa olleet leikkimässä ystävämme luona, ja tämän isä vei meidät autollaan takaisin kotiin. Kun lähestyimme taloamme, näimme oman isämme pihalla kastelemassa nurmikkoa. Meillä oli kyllä sadettimia, mutta isän mielestä oli rentouttavaa seistä ulkona kesäiltana, painaa peukalolla letkun päätä ja kastella siten nurmikkoa.
Ystävämme isä alkoi nauraa ja tehdä pilkkaa meidän isästämme, koska tämä tuhlasi aikaansa kastelemalla nurmikkoa käsin. Uskollinen tytär minussa halusi ryhtyä puolustamaan isää. En pitänyt siitä, että vieras ihminen ymmärsi isän väärin ja puhui tästä kuin jostakin omituisesta tyypistä.
Aina silloin tällöin uskollinen tytär minussa haluaa puolustaa myös toista isääni – taivaallista Isääni. Vaikuttaa siltä, että myös hänet arvioidaan väärin. Ihmiset ajattelevat, että hän on välinpitämätön ja ankara ja että hän rankaisee armotta. ”Vanhan testamentin Jumala ei ole rakastava Jumala”, he sanovat, ”mutta Uuden testamentin Jumala on.” Kuitenkin sekä Vanha että Uusi testamentti kuvailevat Isän Jumalan myötätuntoisena, anteeksiantavana ja rakastavana.
Jumala Vanhassa testamentissa
Kun Lindsay otti ensimmäisen kerran Raamatun käteensä 33-vuotiaana, hän avasi sen sattumalta erään Vanhan testamentin kertomuksen kohdalta, jossa kuvailtiin veristä taistelua. Luettuaan kertomusta vähän matkaa hän sulki Raamatun järkyttyneenä. Minkälainen Jumala sallii tällaista? hän ajatteli itsekseen. Onneksi hän jatkoi lukemista päivä toisensa jälkeen, ja pian hän huomasi, että Vanhan testamentin Jumala on sittenkin rakastava Jumala. Vanhan testamentin kirjoittajat todistavat sen.
Näin Jumala kuvaili itseään Moosekselle Vanhan testamentin toisessa kirjassa: ”Herra, Herra on laupias Jumala, hän antaa anteeksi. Hän on kärsivällinen, ja hänen hyvyytensä ja uskollisuutensa on suuri. Hän on armollinen tuhansille ja antaa anteeksi pahat teot, rikkomukset ja synnit – –.” (2. Moos. 34:6, 7.) Huomasitko, miten Jumala kuvaa itseään? Hän on laupias, kärsivällinen, hyvä, uskollinen, armollinen, anteeksiantava. Kuka voisi toivoa tätä parempaa taivaallista Isää?
Yksi Vanhan testamentin kauneimmista kuvauksista Jumalasta on kuningas Daavidin kirjoittama: ”Anteeksiantava ja laupias on Herra. Hän on kärsivällinen ja hänen armonsa on suuri. Ei hän iäti meitä syytä, ei hän ikuisesti pidä vihaa. Ei hän maksanut meille syntiemme mukaan, ei rangaissut niin kuin olisimme ansainneet. Sillä niin kuin taivas on korkea maan yllä, niin on Herran armo suuri niille, jotka pelkäävät ja rakastavat häntä. Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas hän siirtää meidän syntimme.” (Ps. 103:8–12.)
Daavid koki Jumalan rakkauden ja anteeksiannon omakohtaisesti. Hän teki aviorikoksen Batseban kanssa, surmautti tämän aviomiehen ja yritti sitten salata syntinsä. Lopulta Daavid kuitenkin katui, ja Jumala antoi hänelle anteeksi. Ei ihme, että Daavid rukoili sanoen: ”Herra, sinä olet laupias Jumala ja annat anteeksi, sinä olet kärsivällinen ja sinun hyvyytesi ja uskollisuutesi on suuri.” (Ps. 86:15.)
Vanha testamentti kuvailee Jumalaa tavalla, jonka me ihmiset voimme ymmärtää. Mielestäni seuraavat tekstit ovat kaksi kauneinta kohtaa koko Raamatussa, ja niissä Jumala kuvataan sekä isän- että äidinrakkauden omaavana hahmona: ”Niin kuin isä armahtaa lapsiaan, niin armahtaa Herra niitä, jotka pelkäävät ja rakastavat häntä” (Ps. 103:13), ja ”Unohtaako äiti rintalapsensa, unohtaisiko hoivata kohtunsa hedelmää? Vaikka hän unohtaisikin, minä en sinua unohda.” (Jes. 49:15.)
Jumala Uudessa testamentissa
Kun ihmiset sanovat, että Uuden testamentin Jumala on paljon lempeämpi kuin Vanhan testamentin Jumala, kerron heille, mitä Jeesus sanoi Filippukselle ja toisille opetuslapsille. Katkelma alkaa Filippuksen sanoilla: ”Herra, anna meidän nähdä Isä, muuta emme pyydä.” (Joh. 14:8.)
”Jeesus vastasi: ’Etkö sinä, Filippus, tunne minua, vaikka olen jo näin kauan ollut teidän seurassanne? Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän. Kuinka voit sanoa: ”Anna meidän nähdä Isä”? Etkö usko, että minä olen Isässä ja Isä on minussa? Kun puhun teille, en puhu omissa nimissäni: Isä on minussa, ja minun tekoni ovat hänen tekojaan. Uskokaa, kun sanon, että minä olen Isässä ja Isä on minussa.’” (Joh. 14:9–11.)
Itse asiassa Jeesus tahtoi sanoa, että hän ja Isä ovat niin läheisiä, että he ovat kuin yksi. Näin ollen, kun opetuslapset katselivat Jeesusta, he katselivat periaatteessa Isää Jumalaa. Niinpä siis Vanhan testamentin Jumala on aivan yhtä rakastava, lempeä, kärsivällinen ja anteeksiantava kuin Uuden testamentin Jumala.
Jeesus pyrki aina osoittamaan, että Isä Jumala on rakastava olento. Kerran hän sanoi: ”Ei kai kukaan teistä anna pojalleen kiveä, kun hän pyytää leipää? Tai käärmettä, kun hän pyytää kalaa? Jos kerran te pahat ihmiset osaatte antaa lapsillenne kaikenlaista hyvää, niin paljon ennemmin teidän taivaallinen Isänne antaa hyvää niille, jotka sitä häneltä pyytävät.” (Matt. 7:9–11.)
Jumala sinun isänäsi
Kun Hannu (nimi muutettu) alkoi käydä kirkossa, hänellä oli ongelma. Ihmiset viittasivat Jumalaan isänä – mutta Hannu ei voinut ymmärtää sitä. Hänen oma maallinen isänsä oli ollut raivoava alkoholisti, ja Hannu oli elänyt lapsuusvuotensa pelossa. Hän ei koskaan tiennyt, milloin hänen isänsä tulisi taas humalassa kotiin ja pieksisi hänet.
Vaikka Hannusta oli tullut kristitty, hän ei kerta kaikkiaan kyennyt pääsemään eroon vastenmielisyydestään sanaa Isä kohtaan, kun sillä viitattiin Jumalaan. Hän ei pystynyt edes lausumaan Isä meidän -rukousta, koska se alkaa sanoilla ”Isä meidän”.
Tarvittiin kuukausia kestävä opastus ja Raamatun tutkiminen, ennen kuin Hannu saattoi tajuta, että hänen ei pitäisi verrata Isää Jumalaa omaan isäänsä. Lopulta Hannu ymmärsi, että hänen taivaallinen Isänsä oli kaikkea sitä, mitä hänen maallinen isänsä ei ollut. Itse asiassa Hannun taivaallinen Isä oli kaikkea sitä, mitä hän oli koskaan toivonut ja tarvinnut isältä. Jumala voi olla myös sinulle kaikkea sitä, mitä olet koskaan isältä toivonut ja tarvinnut.
Raamattu sanoo: ”Katsokaa, kuinka suurta rakkautta Isä on meille osoittanut: me olemme saaneet Jumalan lapsen nimen, ja hänen lapsiaan me myös olemme.” (1. Joh. 3:1.) Sinä olet Jumalan lapsi. Hän on valinnut sinut.
Jos haluat tietää, minkälainen Isä Jumala todella on, sinun tarvitsee vain lukea seuraava raamatunkohta: ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän. Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan sitä tuomitsemaan, vaan pelastamaan sen.” (Joh. 3:16, 17.)
Kun luemme tämän tekstin, ajattelemme yleensä Jeesuksen suurta uhria: hän antoi henkensä meidän puolestamme. Tekstiin sisältyy kuitenkin myös toinen suuri uhri: Jumala antoi Poikansa. Ainoan Poikansa. Miksi? Koska hän rakasti maailmaa niin paljon. Koska hän rakasti sinua niin paljon. Koska hän rakasti minua niin paljon.
Apostoli Paavali sanoi, että ”Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus kuoli meidän puolestamme, kun vielä olimme syntisiä” (Room. 5:8). Silloin, kun me sen vähiten ansaitsimme, Isä Jumala osoitti rakkautensa lähettämällä Poikansa Jeesuksen kuolemaan meidän puolestamme.
Sellainen Jumala on. Miksi et siis tutustuisi häneen? Lue hänestä Raamatusta. Puhu hänen kanssaan. Et pety. Löydät Isän, joka on hyväksyvä, anteeksiantava, rakastava ja epäitsekäs. Isän, joka nimittää sinua lapsekseen. Hän ei koskaan petä sinua. Hän ei koskaan riko lupaustaan. Hän haluaa, että sinä tapaat hänet taivaassa. Silloin Isä ja lapsi saavat olla ikuisesti yhdessä.
– Signs of the Times / Nancy Canwell