Luominen
Luominen
Jumala on Raamatussa esittänyt luotettavan historiankuvauksen luomistyöstään. Hän loi maailmankaikkeuden, ja taannoisessa kuusi päivää kestäneessä luomistyössä ”Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaiken, mitä niissä on” sekä lepäsi seitsemäntenä päivänä. Siten hän asetti sapatin loppuun suoritetun luomistyönsä ainaiseksi muistomerkiksi. Hän suoritti tämän työn ja sai sen valmiiksi kuudessa kirjaimellisessa päivässä, jotka yhdessä sapatin kanssa muodostavat saman ajanjakson, jota nykyisin kutsutaan viikoksi. Ensimmäinen mies ja nainen tehtiin Jumalan kuvaksi, luomistyön kruunuksi. Heille annettiin valta hallita maailmaa ja velvollisuus pitää siitä huolta. Kun maailman luominen oli saatu päätökseen, maailmassa ”kaikki oli hyvää” ja julisti Jumalan kunniaa. (1. Moos. 1–2; 5; 11; 2. Moos. 20:8–11; Ps. 19:2–7; 33:6, 9; 104; Jes. 45:12, 18; Ap. t. 17:24; Kol. 1:16; Hepr. 1:2; 11:3; Ilm. 10:6; 14:7.)
Portti Raamattuun
Luominen on Jumalalle helppoa; hän sanoo, ja tulosta syntyy. Koko kristillinen jumalakäsitys nousee luomisesta. Jumala on kaikkivaltias, hänen voimansa on absoluuttinen.
Jumala ja kehitysoppi – kuin luodut toisilleen?
Keitä me olemme? Olemmeko tulosta salamaniskusta, joka osui täyteläiseen, muinaisissa vuorovesialtaissa muotoutuneeseen, esibioottiseen liemeen?
Voiko evoluutiota ja luomista yhdistää?
Raamattu ja tiede eivät ole toisiaan poissulkevia. Sen sijaan tieteen nimissä kaupiteltavaa evoluutio-oppia ja Raamatun ilmoitusta luomisesta ei voi sulattaa yhteen.