Ihmiskunta

Ensimmäinen Mooseksen kirja kertoo meille rakastavasta Jumalasta, joka erotti valon ja pimeyden sekä kuivan maan ja meren toisistaan. Näin hän elävöitti maailmamme soveliaaksi elämälle. Hän muovasi ensimmäisen ihmisen maan tomusta. Jumala oli iloinen ja tyytyväinen luomistyöhönsä. Jokaisen päivän päätteeksi hän totesi kaiken olevan hyvää. Maapallomme kukoisti täydellisessä sopusoinnussa ihmisen huolehtiessa luomakunnasta Jumalan asetuksen mukaisesti.

Jumala juhli luomistyötään julistamalla viikoittaisin pyhäpäivän, sapatin, luomistekojensa muistoksi. Se on erityinen päivä suhteellemme Jumalan kanssa. Hän loi ihmisen heijastamaan omaa kunniaansa. Jokainen meistä, omalla ainutlaatuisella tavallamme, on tarkoitettu tuomaan julki Jumalan luonnetta ja persoonallisuutta. Mieli, keho ja henki. Ajattelemme, elämme ja pohdimme. Hämmästyttävää tässä kaikessa on vapaus.

Ilman Jumalaa meillä ei olisi elämää – silti hän antoi ihmiselle vapauden valita. Se oli Jumalan valinta, johon liittyi suuri riski. Kavala valhe sai ensimmäiset ihmiset kyseenalaistamaan Jumalan rakkauden ja luotettavuuden. Pian pelko, kateus ja välinpitämättömyys haavoittivat maailmaa. Synti erotti meidät Jumalasta ja vääristi kaiken. Sydämet olivat täynnä kapinahenkeä. Keho riutui. Ihmissuhteet mätänivät. Emme kykene palaamaan Jumalan luo omin avuin. Jumalan täytyi tulla meidän luoksemme.

Niin Jumala myös teki. Hän lähetti Poikansa parantamaan rikki menneet suhteet taivaan ja maan välillä. Jumala lähetti Henkensä parantamaan synnit haavat meissä, joissa Jumalan kuva on vääristynyt. Henki antaa meille voimaa kurkottaa toisten ihmisten puoleen osoittamaan rakkautta ja edustamaan Pelastajaamme ja Luojaamme rikkinäiselle maailmalle, jonka hän on kutsunut meidät korjaamaan.