Raamatullisten käyttäytymistä koskevien periaatteiden tarkastelua.
Suurin osa Raamatun sisällöstä liittyy siihen, miten meidän pitäisi elää – kuinka meidän tulisi suhtautua Jumalaan, toisiin ihmisiin ja luontoon. Kristillinen kirkko on aina opettanut raamatullisten käyttäytymistä koskevien periaatteiden arvoa ja tarpeellisuutta, ja seitsemännen päivän adventistit ovat jatkaneet tätä raamatullista traditiota. Raamattu on ainoa uskontunnustuksemme. Tarkoitamme sillä sitä, että kaikki, mitä Raamattu sanoo kristillisestä elämästä, pitäisi hyväksyä ja panna käytäntöön. Niiden, jotka liittyvät tai ovat liittyneet adventtiseurakuntaan, odotetaan noudattavan tiettyjä raamatullisia periaatteita kristillisessä elämässään. Näin osoitamme ottaneemme Kristuksen Vapahtajaksemme ja Herraksemme.
1. Käyttäytyminen seurakunnassa ja evankeliumi: Meidän ei tulisi rinnastaa Raamatun kristilliselle elämälle asettamia periaatteita evankeliumiin. Kuitenkaan nämä periaatteet eivät väheksy evankeliumia. Seurakunnassa toteutettavien periaatteiden keskiössä tulee olla evankeliumi. Toisin sanoen näiden periaatteiden tulisi osaltaan auttaa ymmärtämään, mitä risti ja sen seuraamukset merkitsevät uskovan elämälle. Raamatun antamien periaatteiden noudattaminen käytännön tasolla on meidän vastauksemme Jumalan rakkauteen, joka on paljastettu Kristuksen ristillä. Jumala ei jättänyt meidän päätettäväksemme, millä tavalla kristittyjen pitäisi elää. Hän antoi meille Jeesuksen esimerkin sekä Raamatun ja Pyhän Hengen ohjauksen välityksellä tietoa vaikutuksesta, joka Kristuksen työllä on meidän jokapäiväiseen elämäämme. Käytännössä toteutettuina seurakunnan käyttäytymistä koskevat periaatteet tuovat esiin työn, jota Pyhä Henki tekee meissä.
2. Raamatun käyttäytymistä koskevien periaatteiden sisältö: Raamatun periaatteet käsittelevät kaikkia ihmiselämän alueita.
- Hengellinen elämä: Meidän hengellinen elämämme vahvistuu ja kasvaa rukoilemisen, Raamatun tutkimisen, evankeliumin julistamisen, seurakunnan jumalanpalveluksiin osallistumisen ja sapatin pyhittämisen myötä.
- Moraalietiikka: Jumala on kiinnostunut siveellisestä puhtaudestamme ja sitoutumisestamme kristityn elämään. Siksi se, mitä katselemme, luemme, kuuntelemme ja ajattelemme, on tärkeää. Tämän seurauksena me suostumme halukkaasti Jumalan tahtoon sellaisena kuin se on esitetty kymmenen käskyn laissa ja ennen kaikkea Jeesuksen elämässä.
- Fyysinen elämä: Koska Jumala on kiinnostunut meidän ruumiistamme ja sen terveestä toimintakyvystä, hyvien terveysperiaatteiden noudattaminen on tärkeää. Tapa, jolla pukeudumme ja kaunistamme itseämme, tuo esiin ne arvot, joita meillä on. Osoitamme vaatimattomuutta, yksinkertaisuutta ja puhtautta siinä, millä tavalla pukeudumme ja kaunistamme ruumistamme.
- Sosiaalinen elämä: Jumala on kiinnostunut siitä, millaisessa päivittäisessä vuorovaikutuksessa me olemme toisten ihmisten kanssa. Tämä pätee perheeseen (aviomieheen ja -vaimoon, lapsiin ja vanhempiin), seurakuntaperheeseen ja yhteiskuntaan.
- Aineelliset ja taloudelliset resurssit: Jumala haluaa siunata ja ohjata meitä taloudellisten resurssiemme asianmukaisessa käytössä auttaakseen meitä voittamaan luonnollisen itsekkyytemme. Näin ollen me sovellamme raamatullisia taloudenhoidon periaatteita omaisuutemme hallinnassa ja luonnonvarojen käytössä.
3. Yhteisölliset ja henkilökohtaiset periaatteet: Jotta maailmanlaajuinen kirkko voisi toimia yhtenäisesti yhteisen päämäärän hyväksi, sen on oltava samaa mieltä oppien ja lähetystyön lisäksi myös sen jäseniä koskevista käyttäytymiseen liittyvistä periaatteista. Nuo periaatteet, jotka koko uskonyhteisö on hyväksynyt, muodostavat vähimmäismäärän, eivät enimmäismäärää, siitä mitä jäseniltä odotetaan. Ne perustuvat Raamatun teksteihin tai raamatullisiin periaatteisiin (esimerkiksi se, että emme tupakoi tai käytä huumaavia aineita, perustuu Raamatusta löytyviin terveysperiaatteisiin). Käyttäytymistä koskevien periaatteiden yhteys Raamattuun tekee niistä arvovaltaisia uskovien maailmanlaajuiselle yhteisölle.
Maailmanlaajuinen kirkko ei välttämättä edistä tai vaadi joitakin yksilöllisiä tai henkilökohtaisia periaatteita. Sellaisissa tapauksissa uskovan ei pitäisi pyrkiä tuputtamaan niitä toisille. Ne ovat yksilöllisiä ratkaisuja (esimerkiksi, syökö uskova kananmunia tai juustoa vai ei, tai onko kotona televisio vai ei). Yksittäisten seurakunnan jäsenten pitäisi varoa, ettei heille kehity paremmuuden ja uskonnollisen ylpeyden asennetta.
Meidän pitäisi kaikella tekemisellämme kunnioittaa Herraa, joka on meidän Luojamme ja Lunastajamme.
– Biblical Research Institute / Ángel Manuel Rodríguez