Uuden testamentin lähtökohtana on armo. Kristityn ilo, rauha ja ikuisen elämän toivo perustuvat armolle. Tämän vuoksi monet ajattelevat, ettei lailla ole enää mitään annettavaa Jumalan lapselle. Uutta testamenttia tutkimalla kuitenkin selviää, mikä on käskyjen todellinen merkitys uskovalle.
Protestanttien keskuudessa yksi pahimmista asioista on leimata toinen uskova lakikristityksi. Lain alla oleva mielletään henkilöksi, joka ei ymmärrä Kristuksen todellista merkitystä ja yrittää korvata Kristuksen sovitustyön omilla ansioillaan vähän samaan tapaan kuin galatalaiset Paavalin aikoina. Mikä sitten on lain merkitys kristitylle?
Jeesus ja laki
Pari kuukautta sitten valmistin luentoa dekalogista eli kymmenestä käskystä, ja Jeesuksen sanat pakottivat minut pohtimaan omaa suhtautumistani Jumalan lakiin. ”Sitä, joka jättää laista pois yhdenkin käskyn, vaikkapa kaikkein vähäisimmän, ja siten opettaa, kutsutaan taivasten valtakunnassa vähäisimmäksi. Mutta sitä, joka noudattaa lakia ja niin opettaa, kutsutaan taivasten valtakunnassa suureksi. Minä sanon teille: ellette te noudata Jumalan tahtoa paljon paremmin kuin lainopettajat ja fariseukset, te ette pääse taivasten valtakuntaan.” (Matt. 5:19, 20.)
Jeesuksen suuri kunnioitus lakia kohtaan tuntui hämmentävältä. Totesin olleeni aivan liian innokas sanomaan, ettei jotakin lakia tarvitse tänä aikana seurata. Mistä laista Jeesus puhuu vuorisaarnassaan? Tekstin jatko osoittaa hänen erityisesti tarkoittavan kymmentä käskyä, ja aivan selvästi hän ei ole purkamassa lakia vaan vie sen ajatuksiin, vaikuttimiin ja sydämeen asti. Joka vihastuu veljeensä, rikkoo käskyä ”Älä tapa” vastaan (Matt. 5:21–22). Edelleen Jeesus sanoo jokaisen, joka katsoo naista himoiten, tekevän sydämessään aviorikoksen (Matt. 5:28).
Jatkossa Jeesus viittaa heprealaiseen avioerolainsäädäntöön, ja monet näkevät tämän tarkoittavan sitä, että Jeesuksella on mielessä muutakin kuin kymmenen käskyn laki. Pohjimmiltaan kysymys on kuitenkin juuri kymmenestä käskystä. Jeesushan toteaa, että ”Älä tee huorin” -käsky määrittelee, kuinka avioerosäädös on tulkittava.
Jos siis on jokin laki, josta ei pieninkään piirto häviä ja jonka pienimmän käskyn väheksyjät ovat taivaan silmissä väärässä, se on kymmenen käskyn laki. Vuorisaarnassa Jeesus tekee kymmenestä käskystä kristillisen uskon perustuslain. Hän opettaa samalla syvää protestanttista totuutta siitä, että laki, erityisesti kymmenen käskyä, määrittelee synnin.
Joka epäilee tätä tulkintaa, voi lukea Jeesuksen sanat fariseuksille (Matt. 15). Jeesus toteaa ihmisten käskyt turhiksi Jumalan käskyn rinnalla ja lainaa Jumalan tahtona käskyä ”Kunnioita isääsi ja äitiäsi”. Olisi kovin vaikeaa kutsua itseään Jeesuksen omaksi ja tässä asiassa väittää, ettei hän tarkoita, mitä sanoo.
Paavali ja laki
Jeesuksen opetus on niin selvä, ettei asiasta edes keskusteltaisi, ellei Paavali näyttäisi opettavan jotakin muuta. Paavalin opetus laista on yksi Uuden testamentin avainkysymyksistä. Selvittääkseni asian etsin kaikki tekstit, joissa Paavali käyttää sanoja laki tai käskyt. Löysin yhteensä 141 raamatunkohtaa, jotka auttoivat ymmärtämään, mikä Paavalin opetus laista on.
Jaoin Paavalin lakitekstit kolmeen ryhmään: A) Tekstit lakia vastaan; B) Tekstit lain puolesta; C) Neutraalit tekstit. Tein aluksi haun kreikankielisistä sanoista, mutta lajittelussa iski laiskuus enkä lukenut osaa teksteistä kuin hakusanakirjasta. Tulos oli kuitenkin riittävän selvä sen päättelemiseksi, mitä Paavali todella laista opetti.
Tekstit lakia vastaan
Voimme tarkastella alkuun kategoriaa A, tekstejä, joissa Paavali kirjoittaa (tai näyttää kirjoittavan) lakia vastaan. Tyypillisiä esimerkkejä ovat: ”– – sillä te ette ole lain vaan armon alaisia.” (Room. 6:14.) ”Kristus on näet lain loppu – –.” (Room. 10:4.) ”Kristus on meidän rauhamme. – – Hän on kumonnut lain käskyineen ja säädöksineen – –.” (Ef. 2:14, 15.) ”Saitteko te Hengen tekemällä lain vaatimat teot vai kuulemalla ja uskomalla evankeliumin?” (Gal. 3:2.) ”Kristus on lunastanut meidät vapaiksi lain kirouksesta – –.” (Gal. 3:13.)
Löysin tähän ryhmään kuuluvia tekstejä 33 kappaletta. Ne kuuluvat Paavalin lakikäsityksen ytimeen ja heijastavat sitä vapauden henkeä, joka on kaikissa Uuden testamentin kirjoituksissa. Ne osoittavat, ettei uskovan elämä lähde laista vaan armosta ja ettei minkään lain noudattaminen pelasta ketään. Muutamat näistä teksteistä myös osoittavat, että ainakin osa laeista on kumottu.
Käsitykseni on se, että jokainen elävässä uskossa oleva kiittää Herraa kaikista näistä teksteistä. Emme ole lain, vaan armon alla! Pelastus ei perustu ihmisen tekoon vaan Kristuksen vanhurskauteen. Todellakin, kirjain kuolettaa, mutta Henki tekee eläväksi. Tässä ei kuitenkaan ole kaikki, mitä Paavali laista sanoo.
Tekstit lain puolesta
Raamatusta löytyy sarja vahvoja tekstejä, joiden mukaan lakia ei olekaan kumottu vaan joissa Paavali puhuu lain tai käskyjen tärkeydestä. Karkean laskuni mukaan löysin 59 tällaista tekstiä. Ryhmän B tekstit lain puolesta eivät siis ole mikään perifeerinen, toisarvoinen, osa Paavalin teologiaa. Esimerkkejä: ”On yhdentekevää, onko ihminen ympärileikattu vai ei, tärkeää on Jumalan käskyjen noudattaminen.” (1. Kor. 7:19.)
”Laki itse on silti pyhä, ja käsky on pyhä, oikea ja hyvä. – – Sisimmässäni minä iloiten hyväksyn Jumalan lain – –.” (Room. 7:12,22.) ”Lihan pyrkimykset sotivat Jumalaa vastaan, sillä ne eivät alistu Jumalan lakiin – –.” (Room. 8:7.) ”Kumoammeko me siis lain vetoamalla uskoon? Emme suinkaan, me päinvastoin vahvistamme sen mitä laki sanoo.” (Room. 3:31.) ”Ne – –, jotka ovat lain tuntien tehneet syntiä, myös tuomitaan lain nojalla.” (Room. 2:12.) ”Me tiedämme, että laki on hyvä, jos sitä käytetään lain tarkoituksen mukaisesti.” (1. Tim. 1:8.)
Neutraalit lakitekstit
Kolmas ryhmä Paavalin lakiteksteistä on neutraaleja, eivätkä ne osoita millään tavoin lain asemaa uuden liiton aikana. Ne ovat historiallisia viittauksia vanhan liiton aikaan tai maalliseen lakiin. Esimerkiksi: ”– – neljäsataakolmekymmentä vuotta myöhempi laki ei voi kumota Jumalan – – vahvistamaa testamenttia – –.” (Gal. 3:17.) ”Israel – – tavoitteli vanhurskautta lakia noudattamalla – –.” (Room. 9:31.) Näitä tekstejä laskin olevan noin 49.
Mitä Paavali tarkoittaa
Kuinka nämä vastakkaiset näkökulmat lakiin pitäisi ymmärtää? Minulla on mielenkiintoinen kokemus keskustelusta älykkään nuoren insinöörin kanssa, joka oli vakuuttunut siitä, ettei lailla ole mitään merkitystä kristitylle. Hän luki minulle tekstin: ”Kristus on lain loppu”, minä luin hänelle: ”Laki on pyhä, vanhurskas ja hyvä”. Hän luki tekstin, sitten minä luin toisen tekstin, taas hän luki ja sitten minä luin. Hänen raamatuntuntemuksensa oli hyvä, mutta hänen tekstinsä loppuivat, kun minulla oli vielä pari tekstiä jäljellä, ja niin hän aloitti uudelleen listansa alusta.
Tässä vaiheessa kysyin, huomaako hän, että Paavalilla on sekä lain puolesta että sitä vastaan puhuvia tekstejä. Tarkoittaako tämä sitä, että on kaksi Paavalia tai että Paavali oli luonteeltaan ailahtelevainen, yhtenä päivänä lain puolesta, toisena sitä vastaan. Ei! Voisiko olla loogisempaa päätellä, että joku tai jotkut lait on kumottu, mutta että on myös sellainen laki, jolla on edelleen merkitystä? Ehkä. Vai onko kysymys siitä, että mikään laki tai sen noudattaminen ei pelasta vaan yksin Kristuksen armo? Ehkä.
Ei ole kahta tai kahdenlaista Paavalia. Jotkut lain vastaisista ja sitä puoltavista teksteistä ovat yhdessä ja samassa kirjeessä. Kun tekstit käy tarkemmin läpi, huomaa nopeasti, että kyse on joko siitä, ettei mikään laki voi koskaan pelastaa ketään, tai siitä, että sellaiset säädökset kuten ympärileikkaus, uhrit tai Vanhan testamentin yhteiskuntaa säätelevät lait eivät enää sido kristittyjä. Mielenkiintoista aiheemme kannalta on se, että useammassa niistä 59 Paavalin tekstistä, joissa hän puhuu lain tärkeydestä, kontekstina on kymmenen käskyä.
Laki osoittaa synnin. Kymmenen käskyn laki Jeesuksen tavoin ankarasti tulkittuna vie uskovan kerran toisensa jälkeen katumukseen, parannukseen ja saa hänet turvaamaan Kristuksen armoon ja anteeksiantamuksen. Koska uskova haluaa välttää syntiä, laissa on myös elämänohjetta ja perustusta kristilliseen etiikkaan.
Luther ja laki
Luther kertoi mietiskelevänsä ja rukoilevansa kymmenen käskyn lakia. Ensiksi hän pysähtyi ajattelemaan, mitä tietty käsky tarkoitti, mitä Jumala häneltä siinä odotti. Toiseksi hän kiitti käskystä, mitä Jumala sen kautta oli hänelle antanut. Kolmanneksi seurasi synnintunnustus ja katumus käskyn rikkomisesta. Viimeiseksi rukous, että Herra auttaisi jatkossa käskyn paremmin pitämään.
Luther osoittaa viisautensa lain tulkitsijana. Hän kiitti laista, mikä puolestaan antoi hänelle aiheen kiittää entistä syvemmin Kristuksen armosta. Hän ei sekoittanut lakia ja evankeliumia. Parhaatkaan ihmisen yritykset eivät vähennä armon tarvettamme. Pelastus on aina Jumalan lahja, mutta laki ohjaa uskovan ristin juurelle. Laki kertoo, mitä Jumala ihmiseltä vaatii. Evankeliumi puolestaan tarjoaa meille kaiken, mitä Jumala ihmiselle antaa.
”Sillä mikä laille oli mahdotonta, koska se oli lihan kautta heikoksi tullut, sen Jumala teki, lähettämällä oman Poikansa syntisen lihan kaltaisuudessa ja synnin tähden ja tuomitsemalla synnin lihassa, että lain vanhurskaus täytettäisiin meissä, jotka emme vaella lihan mukaan, vaan Hengen.” (Room. 8:3,4 VKR.)
– Nykyaika / Kai Arasola