Faraon vai Jeesuksen ies?
On aivan varmaa, että antinomianismi eli lainvastaisuus ei ole vastaus otsikon kysymykseen. Lain vastustaminen vie kristityn tekopyhyyteen yhtä nopeasti kuin lakihenkisyyskin.
Meidän Vapahtajamme Jeesus havainnollisti vastauksen omalla esimerkillään. Hän noudatti kaikkia kymmentä käskyä, mutta siitä huolimatta häntä ei koskaan voitu syyttää lakihenkisyydestä, lainvastaisuudesta tai tekopyhyydestä.
Jeesus sanoi: ”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon. Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt.” (Matt. 11:28–30, kurs. lis.)
Emme saisi unohtaa, että Jeesus antoi ihmiskunnalle kymmenen käskyn lain Siinainvuorella (1. Kor. 10:1–4). Hän eli ja elää vielä tänäkin päivänä näiden käskyjen mukaan.
Ylivoimaisesti suurin osa noista käskyistä kertoo meille, mitä ei pidä tehdä. Harvoin ihmisiä on nimitetty lakihenkisiksi siitä syystä, että heillä ei ole muita jumalia ja jumalankuvia tai että he eivät sorru jumalanpilkkaan. Kristittyjä, jotka eivät murhaa, tee aviorikosta, varasta, valehtele tai himoitse, ei yleensä nimitetä lakihenkisiksi. Myöskään vanhempiaan kunnioittavien lasten ei sanota olevan lakihenkisiä. Jäljelle jää siis yksi käsky: lepopäiväkäsky.
On ironista, että kristittyjä, jotka lepäävät viikon seitsemäntenä päivänä ja ottavat Jeesuksen ikeen harteilleen, nimitetään joskus lakihenkisiksi, kun taas niitä, jotka valitsevat kantaa ”faraon ikeen” tehden tiiliä seitsemänä päivänä viikossa, kutsutaan vapaiksi.
Minusta henkilökohtaisesti tuntuu paremmalta levätä Jeesuksen armossa ja rakkaudessa. Ei ole synti eikä häpeä tulla nimitetyksi kuuliaiseksi.
– Adventist World / Anthony R. Kent