Jumala antoi maailman meidän valtaamme. Mitä kaikkea siihen sisältyy?
Muistatko sinä ensimmäisen työsi? Minä muistan. Kun olin suunnilleen 12-vuotias, isä antoi minulle tehtäväksi huolehtia kesän ajan nurmikostamme. Hän vieläpä maksoi minulle siitä! Tunsin oloni hyvin aikuismaiseksi ja pidin tarkasti huolta ruohonleikkuusta, rikkaruohojen kitkemisestä ja nurmikon säännöllisestä kastelemisesta. En tehnyt sitä vain rahan takia. Tein hyvää työtä isälle. Halusin hänen olevan ylpeä minusta. Tiesin, että hän olisi voinut huolehtia nurmikosta itsekin, mutta hän halusi antaa minulle vastuullisuuden lahjan.
Kun meidän taivaallinen Isämme loi tämän maailman, hän antoi meille kaikille vastuullisuuden lahjan. Näin 1. Moos. 1:26–28 esittää asian: ”Jumala sanoi: ’Tehkäämme ihminen, tehkäämme hänet kuvaksemme, kaltaiseksemme, ja hallitkoon hän meren kaloja, taivaan lintuja, karjaeläimiä, maata ja kaikkia pikkueläimiä, joita maan päällä liikkuu.’ Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. Jumala siunasi heidät ja sanoi heille: ’Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne. Vallitkaa meren kaloja, taivaan lintuja ja kaikkea, mikä maan päällä elää ja liikkuu.’”
Mikä mahtava lahja! Aadamille ja Eevalle annettiin hallintavalta kaikkeen siihen, mitä Luoja oli tehnyt. Sama lahja on siirtynyt vuorostaan meille. Kuinka me suhtaudumme siihen? Kuinka hyvin me huolehdimme Jumalan luomakunnasta?
Meidän maapallomme
Minä sain opetuksen maapallosta huolehtimisesta eräältä ventovieraalta, iäkkäältä mieheltä, jonka aviomieheni ja minä tapasimme. Olimme kävelemässä lenkkipolulla rankkasateen jälkeen ja kaikkialla oli matoja! Madot olivat ryömineet nurmikolta paljaalle polulle. Edellämme kulkeneet hölkkääjät ja kävelijät olivat murskanneet monia niistä, mutta jotkut olivat vielä elossa.
Huomasimme vähän matkan päässä iäkkään miehen, joka oli kumartunut poimimaan jotakin polulta. Sitten hän asteli nurmikolle ja asetti poimimansa varovasti maahan. Me katselimme, kun hän teki näin yhä uudelleen. Kun tulimme lähemmäs, puolisoni sanoi: ”Hän pelastaa matoja!” Kun sitten huomasimme miehen huulien liikkuvan, Keith huudahti: ”Ja hän juttelee niille!”
Keith sanoi miehelle: ”Täällä on aika paljon matoja pelastettavana, vai mitä?”
”Niin on”, mies vastasi. ”Yritän antaa mahdollisimman monelle uuden tilaisuuden elämässä.”
”Kuinka kauan olette tehnyt tätä?” minä kysyin. ”Kuinka monta matoa olette pelastanut?”
”Voi, minä olen käynyt täällä vuosien ajan. Olen varmaankin pelastanut satoja matoja.”
Sitten minun täytyi kysyä: ”Mitä sanotte niille, kun laskette ne takaisin nurmikolle?”
”Sanon niille: ’Nyt te olette turvassa. Eläkää hyvä elämä.’ Ja tiedättekö, joskus joku madoista nostaa päätään ja katsoo minuun ihan kuin sanoakseen: ’Kiitos.’”
Miehen sanat koskettivat sydäntäni. Hän teki voitavansa pelastaakseen häntä ympäröivän maailman. Mitä sinä voisit tehdä pelastaaksesi maailman ympärilläsi? On helppoa pitää tätä maapalloa itsestäänselvyytenä. Meitä jokaista kuitenkin tarvitaan työskentelemään yhdessä sen pitämiseksi kauniina. Voimme tehdä sen kierrättämällä, olemalla saastuttamatta jokiamme ja järviämme, huolehtimalla autojemme päästötarkastuksista ja olemalla roskaamatta puistojamme ja maanteitämme. Kun teemme nämä asiat, olemme hyviä maapallon vartijoita.
Meidän aikamme
Jumala on antanut meille muitakin vastuullisuuden lahjoja. Hän haluaa meidän olevan hyviä aikamme vartijoita.
Darren on nuori aikuinen, joka on elänyt koko ikänsä läheisessä yhteydessä Jumalan kanssa. Muutama vuosi sitten hän alkoi kuitenkin tuntea, että kaikki ei ollut kunnossa. Hän koki outoa etäisyyttä itsensä ja Jumalan välillä. Kun hän yritti lukea Raamattuaan ja rukoilla, hän ei tuntenut minkäänlaista yhteyttä.
Darren kertoi minulle: ”Kysyin yhä uudestaan Jumalalta, mikä minun elämässäni on pielessä? Onko jotakin, mitä en tee oikein? Jossakin mieleni sopukoissa tiesin, mikä oli pielessä – mutta en halunnut myöntää sitä. Tiesin, mitä Jumala pyysi minua tekemään, mutta sain itseni uskomaan, että se oli minun ääneni, ei hänen.”
Darren tuhlasi aikaansa pelaamalla sotapeliä internetissä, ja hänelle oli kehittynyt peliriippuvuus. Hän riutui pyrkiessään pääsemään yhä korkeammalle tasolle pelissä. Hän tahtoi epätoivoisesti saada lisää pisteitä, joten hän loi tilin erään ystävänsä nimellä – ilman tämän lupaa.
Darren kertoi: ”Jos pelasin peliä työpaikalla ja joku tuli toimistooni, sammutin näytön kiireesti. Minun täytyi salata addiktioni.”
Eräänä päivänä Darren vihdoin myönsi itselleen: Minä en ole tällainen. Oikeassa elämässä en kävisi kauppaa aseilla ja vahingoittaisi ihmisiä. Kuinka voin päästä Jumalan luo, kun pakenen häntä? Darren taisteli päivittäin kiusausta vastaan, ja Jumala auttoi häntä voittamaan halun käyttää vapaa-aika fantasiapeliä pelaten.
Psalmin 90 jakeessa 12 sanotaan: ”Opeta meille, miten lyhyt on aikamme, että saisimme viisaan sydämen.” Aika on arvokasta. Tänään tuhlaamamme on ikuisesti menetetty. Meidän on tehtävä jokaisesta päivästä merkityksellinen tekemällä joka päivä jotakin hyödyllistä.
Meidän rahamme
Olin kymmenvuotias, kun koko perheeni kääntyi kristinuskoon. Olimme aivan innoissamme oppiessamme, että Raamattu kehottaa uskovia palauttamaan kymmenykset Jumalalle ja antamaan hänelle vapaaehtoisia uhrilahjoja. Me emme halunneet olla antamatta takaisin Jumalalle.
Muistan kuitenkin erään viikon, jolloin perheelläni ei todellakaan ollut varaa antaa. Isä kutsui perhekokouksen koolle ja selitti: ”Jos me palautamme tällä viikolla kymmenykset ja annamme uhrilahjan, meille ei jää juurikaan rahaa ruokaan. Mitä meidän pitäisi teidän mielestänne tehdä?”
Viisihenkinen perheemme päätti äänestää. Olimme yksimielisiä: antaisimme ensin Jumalalle. Sitten tapahtuikin hämmästyttäviä asioita ennen kuin isä sai seuraavan palkkansa. Seuraavalla viikolla lupauksemme jälkeen Jumala hankki meille ruokaa. Eräänä aamuna löysimme herättyämme monta tuoretta leipää etukuistilta. Sitten eräs perhe kutsui meidät päivälliselle. Eräs toinen perhe toi meille puutarhansa tuotteita. Lopuksi eräs seurakuntalainen kävi tuomassa herkullisen pataruoan. Me emme olleet kertoneet kenellekään ruokarahan puutteestamme – mutta Jumala tiesi!
Seuraava raamatunkohta tulee mieleeni muistellessani noita päiviä: ” – Tuokaa täydet kymmenykset aarrekammioon, jotta temppelissäni olisi ruokaa. Koetelkaa minua tällä tavalla, sanoo Herra Sebaot. – Silloin saatte nähdä, että minä avaan taivaan ikkunat ja vuodatan teille sateen runsaan siunauksen.” (Mal. 3:10.)
Jumala ei tahdo meidän kitsastelevan rahojemme kanssa. Hän haluaa, että me annamme. Vastapalveluksena hän lupaa huolehtia meistä.
Meidän vastuumme
On vielä muitakin vastuullisuuden lahjoja, joita Jumala on antanut meille. Me olemme velvollisia pitämään huolta yhteisöjemme loukkaantuneista ja nälkäisistä ihmisistä. Me olemme velvollisia huolehtimaan niistä seurakuntamme jäsenistä, jotka tarvitsevat rohkaisua arvostelun sijaan. Me olemme velvollisia huolehtimaan omasta terveydestämme, ja se vaatii päivittäistä tarkkaavaisuutta. Me olemme myös vastuussa siitä, mitä meidän mielemme vastaanottaa ja siitä, mitä meidän suustamme tulee ulos.
Olen nimittänyt vastuullisuutta ”lahjaksi”, koska se kasvattaa meitä, kehittää luonnettamme ja antaa meille tarkoituksen, kun huolehdimme omasta elämästämme ja maapallosta, jolla asumme. Se myös lisää rakkauttamme taivaallista Isää kohtaan.
Aivan kuten minä ponnistelin kovasti suoriutuakseni hyvin työstäni, koska rakastin isääni, samoin meidän kaikkien pitäisi huolehtia Jumalan lahjoista, koska me rakastamme häntä. Me haluamme hänen olevan ylpeä meistä – omista lapsistaan.
– Signs of the Times / Nancy Canwell
Oikeudet ja velvollisuudet
Yhdistyneiden Kansakuntien ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen johdannossa sanotaan, että ”ihmiskunnan kaikkien jäsenten luonnollisen arvon ja heidän yhtäläisten ja luovuttamattomien oikeuksiensa tunnustaminen on vapauden, oikeudenmukaisuuden ja rauhan perustana maailmassa”. Kuinka jyrkästi ebolaa vastaan taistelleet eroavatkaan uskonnollisista terroristeista! Ebolaa vastaan taistelleet vaaransivat henkensä voidakseen pelastaa ebolan uhrien elämän, kun taas terroristit tuhoavat umpimähkäisesti ihmisiä mitä julmimmalla tavalla. Meidän kaikkien on ymmärrettävä, että jos me tahdomme yhdenvertaisuutta ja vapautta, meidän täytyy myös hyväksyä velvollisuutemme. Jumala on antanut kaikille kristityille velvollisuuden käyttää resurssejaan evankeliumin levittämiseen, mikä tuo todellisen vapauden ja yhdenvertaisuuden.
1. Mikä on Raamatun perusluonteisin opetus? Ps. 24:1
”Herran on maa ja kaikki mitä siinä on, maanpiiri ja ne jotka siinä asuvat.” Koska Jumala on Luoja, kaikki kuuluu hänelle (1. Moos. 1:1).
2. Minkä etuoikeuden ja velvollisuuden Jumala antoi Aadamille ja Eevalle? 1. Moos. 1:28
”Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne. Vallitkaa meren kaloja, taivaan lintuja ja kaikkea, mikä maan päällä elää ja liikkuu.”
Vartijoina tai taloudenhoitajina Aadamille ja Eevalle uskottiin luonnollisen ympäristön hallinta sekä huolenpito toinen toisestaan.
3. Millä tavalla kristittyjen tulisi käyttää aikansa? Ef. 5:15, 16
”Katsokaa siis tarkoin, miten elätte: älkää eläkö tyhmien tavoin, vaan niin kuin viisaat. Käyttäkää oikein jokainen hetki, sillä tämä aika on paha.”
Kristittyinä meidän tulisi tehdä kaikki ”Jumalan kunniaksi” (1. Kor. 10:31).
4. Mitä Paavali sanoi ihmisruumista? 1. Kor. 6:19, 20
”Ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli? Tämän Hengen on Jumala antanut asumaan teissä. Te ette itse omista itseänne, sillä Jumala on ostanut teidät täydestä hinnasta. Tuottakaa siis ruumiillanne Jumalalle kunniaa!”
Fyysinen elämä on lahja Jumalalta, ja meidän velvollisuutemme on pitää huolta omasta terveydestämme niin, että voimme palvella paremmin Jumalaa ja toisia ihmisiä.
5. Mitä Pyhä Henki on antanut kaikille uskoville? 1. Kor. 12:1, 7
”Veljet, haluan teidän olevan selvillä Pyhän Hengen lahjoista. – – Hän antaa Hengen ilmetä itse kussakin erityisellä tavalla, yhteiseksi hyödyksi.”
Paavali antaa kattavia luetteloita Pyhän Hengen lahjoista (1. Kor. 12:7–11; Room. 12:3–8; Ef. 4:11–13) ”varustaakseen kaikki seurakunnan jäsenet palvelutyöhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen” (Ef. 4:12).
6. Minkä velvollisuuden Jeesus antoi seuraajilleen? Mark. 16:15
”Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille.”
7. Minkä lupauksen Jumala on antanut niille, jotka käyttävät varansa evankeliumin levittämiseen? Mal. 3:10
”Tuokaa täydet kymmenykset aarrekammioon – – Koetelkaa minua tällä tavalla – – Silloin saatte nähdä, että minä avaan taivaan ikkunat ja vuodatan teille sateen runsaan siunauksen.”
Kymmenykset ovat se kymmenesosa meidän tuloistamme, joka pitäisi käyttää evankeliumityön tukemiseen. Vapaaehtoiset uhrilahjat tulevat kymmenysten lisäksi. Paavali sanoo: ”[I]loista antajaa Jumala rakastaa” (2. Kor. 9:7).
8. Mikä sadonkorjuun laki pätee elämään? Gal. 6:7, 9
”Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää. – – Meidän ei pidä väsyä tekemään hyvää – – .”
9. Kuinka paljon Jumala on antanut meidän puolestamme? Room. 8:32
”Kun hän ei säästänyt omaa Poikaansakaan vaan antoi hänet kuolemaan kaikkien meidän puolestamme, kuinka hän ei lahjoittaisi Poikansa mukana meille kaikkea muutakin?”
Apuhoitaja Salome Karwah kylvetti ja ruokki ebola-potilaita. Hän teki tätä työtä, vaikka menetti omat lääkäriasemaa johtaneet vanhempansa yhden ainoan viikon aikana. Hän itse selvisi ebolasta. Hän sanoi kaikesta huolimatta: ”Minusta vaikutti siltä, että Jumala antoi minulle toisen tilaisuuden auttaa muita.” Sellainen on todellista kristillistä taloudenhoitoa. Siihen sisältyy kaiken kristityn omistaman uskollinen käyttäminen. Uskovan tekojen kannustimena on kiitollisuus pelastuksen lahjasta.
– Signs of the Times / Errol Webster