Maailmanlaajuisen adventtikirkon keskushallinnon 27.8.1996 hyväksymä julkilausuma perheväkivallasta.
Perheväkivaltaa on kaikenlainen loukkaaminen – sanallinen, fyysinen, tunne-elämään liittyvä, seksuaalinen sekä aktiivinen tai passiivinen laiminlyöminen – jota yksi tai useampi henkilö harjoittaa toista kohtaan perhepiirissä, olivatpa henkilöt sitten naimisissa, sukulaisuussuhteessa, yhdessä tai erillään asuvina tai avioerossa. Tuore kansainvälinen tutkimus osoittaa, että perheväkivalta on maailmanlaajuinen ongelma. Sitä esiintyy kaikenikäisten ja kaikkiin kansallisuuksiin kuuluvien ihmisten keskuudessa, kaikilla sosioekonomisilla tasoilla sekä kaikenlaisia uskonnollisia ja ei-uskonnollisia taustoja omaavissa perheissä. Perheväkivalta on yhtä yleistä kaupunkien keskustoissa, esikaupunkialueilla ja maaseutuyhteisöissä.
Perheväkivalta ilmenee monin eri tavoin. Se voi olla esimerkiksi fyysinen hyökkäys puolisoa kohtaan. Tunne-elämään liittyvät loukkaukset, kuten sanalliset uhkaukset, raivokohtaukset, kumppanin halveksiminen sekä epärealistiset täydellisyyden vaatimukset ovat myös väärinkäytöksiä. Perheväkivalta voi ilmetä fyysisen pakottamisen ja väkivallan muodossa aviollisessa sukupuolisuhteessa, tai väkivallalla uhkaamisena pelottavan sanallisen tai eleitä hyödyntävän käyttäytymisen kautta. Perheväkivaltaan kuuluvat myös insesti ja vanhemman tai jonkun toisen holhoojan taholta tapahtuva alaikäisten lasten huono kohtelu tai laiminlyönti, josta on seurauksena vamma tai vahinkoa. Perheväkivalta vanhuksia kohtaan voi ilmetä fyysisenä, psykologisena, seksuaalisena, sanallisena, aineellisena tai lääkinnällisenä väärinkäytöksenä tai laiminlyöntinä.
Raamattu osoittaa selvästi, että kristillistä uskoa tunnustaville ihmisille on ominaista heidän seurakunnan ja perheen sisäisten ihmissuhteidensa laatu. Uskovien ihmissuhteita leimaa Kristuksen hengen mukainen rakkaus ja hyväksyntä sekä toisten ihmisten tukeminen ja rohkaiseminen. Lähimmäistä ei tule kohdella huonosti tai repivästi. Kristuksen seuraajien keskuudessa ei ole sijaa tyrannimaiselle määräämiselle ja voiman tai auktoriteetin väärinkäytölle. Kristuksen opetuslapsia motivoi heidän Kristusta kohtaan tuntemansa rakkaus, ja heidät on kutsuttu kunnioittamaan toisia ihmisiä ja pitämään huolta näiden hyvinvoinnista, hyväksymään miehet ja naiset tasa-arvoisina sekä tunnustamaan, että jokaisella ihmisellä on oikeus saada osakseen kunnioitusta ja arvonantoa. Jos kristityt eivät onnistu suhtautumaan toisiin ihmisiin tällä tavalla, he vahingoittavat näiden persoonallisuutta ja alentavat Jumalan luomien ja lunastamien ihmisten arvoa.
Apostoli Paavali nimittää seurakuntaa yhteisöksi, jonka usko yhdistää. Kysymys on laajassa merkityksessä ymmärrettynä perheestä, joka tarjoaa hyväksyntää, ymmärtämystä ja lohtua kaikille, erityisesti loukatuille ja vähäosaisille. Raamattu kuvaa seurakuntaa perheenä, jossa on tilaa henkilökohtaiselle ja hengelliselle kasvulle, kun petoksen, hylkäämisen ja murheen tunteet antavat tilaa anteeksiannon, luottamuksen ja eheytymisen tunteille. Raamattu puhuu myös kristityn henkilökohtaisesta velvollisuudesta varjella omaa ruumiin temppeliään häpäisemiseltä, koska se on Jumalan asuinpaikka.
Ikävä kyllä, perheväkivaltaa esiintyy myös monissa kristityissä kodeissa. Sitä ei voida koskaan katsoa läpi sormien. Se vaikuttaa voimakkaasti kaikkien asianosaisten elämään aiheuttaen usein pitkäkestoisia, vääristyneitä käsityksiä Jumalasta, omasta itsestä ja toisista ihmisistä. Uskomme, että seurakunnan velvollisuutena on –
1. Huolehtia niistä, jotka ovat joutuneet kokemaan perheväkivaltaa, ja vastata heidän tarpeisiinsa:
a) Kuuntelemalla niitä ja hyväksymällä ne, jotka kärsivät väärinkäytöksistä, sekä rakastamalla ja tukemalla heitä arvokkaina yksilöinä.
b) Korostamalla väärinkäytösten epäoikeudenmukaisuutta ja puolustamalla uhreja sekä uskonyhteisössä että yhteiskunnassa.
c) Huolehtimalla siitä, että seurakunnassa on väkivallasta ja väärinkäytöksistä kärsiviä perheitä tukeva työmuoto, joka pyrkii ohjaamaan sekä uhrit että tekijät adventististen ammattiauttajien, mikäli mahdollista, tai yhteiskunnan ammattiauttajien puheille.
d) Edistämällä pätevien adventististen ammattiauttajien koulutusta ja sijoittautumista sekä seurakunnan jäsenten että ympäröivien yhteisöjen tarpeita ajatellen.
e) Tarjoamalla sovittelua, jos perheväkivaltaan syyllistyneen katumus tekee mahdolliseksi harkita anteeksiantoa ja suhteen ennalleen palauttamista. Katumukseen sisältyy aina täysi vastuunotto tehdyistä vääryyksistä, halukkuus korvata vääryydet kaikilla mahdollisilla tavoilla ja muutokset käyttäytymisessä väärinkäytösten eliminoimiseksi.
f) Kohdistamalla evankeliumin valo miehen ja vaimon väliseen suhteeseen, vanhempien ja lasten väliseen suhteeseen sekä muihin ihmissuhteisiin, ja auttamalla yksilöitä ja perheitä kasvamaan kohti Jumalan ihanteita yhteiselämässään.
g) Pitämällä huolta, ettei uhreja eikä tekijöitä suljeta yhteisön ulkopuolelle perheessä tai seurakunnassa. Samalla perheväkivaltaan syyllistyneet saatetaan ehdottomasti vastuuseen teoistaan.
2. Tukea perhe-elämää:
a) Järjestämällä perhekoulutusta, joka on armo-orientoitunutta ja johon sisältyy raamatullinen näkemys vastavuoroisuudesta, tasa-arvoisuudesta ja keskinäisestä kunnioituksesta, joka on oleellista kristillisille ihmissuhteille.
b) Lisäämällä ymmärrystä tekijöistä, jotka myötävaikuttavat perheväkivallan syntyyn.
c) Kehittämällä tapoja ehkäistä väärinkäytöksiä ja väkivaltaa ja jatkuvaa kierrettä, joka on usein nähtävissä perheiden sisällä ja toisiaan seuraavissa sukupolvissa.
d) Oikaisemalla yleisiä uskonnollisia ja kulttuurisia uskomuksia, joita saatetaan käyttää perheväkivallan puolustamiseen tai peittelemiseen. Kun vanhemmat esimerkiksi oikaisevat Jumalan neuvomalla tavalla lapsiaan liittäen anteeksiannon neuvoihinsa, heillä ei ole oikeutta soveltaa raakoja rangaistuksia tai kurinpitotoimia.
3. Hyväksyä moraalinen vastuumme olla valppaana ja reagoida välittömästi väärinkäytöksiin seurakuntiemme ja yhteiskuntamme perheissä sekä ilmaista, että väkivaltainen käytös on vastoin adventistikristittyjen ihanteita.
Ainuttakaan vihjettä tai viestiä väärinkäytöksestä ei saa vähätellä, vaan siihen on suhtauduttava vakavasti. Jos seurakunnan jäsenet ovat välinpitämättömiä eivätkä reagoi tapahtuneeseen, se on sama kuin he katsoisivat väärinkäytöstä läpi sormien sekä tukisivat ja mahdollisesti lisäisivät perheväkivaltaa.
Jos haluamme elää valon lapsina, meidän on valaistava pimeyttä, jossa perheväkivaltaa ilmenee keskuudessamme. Meidän on pidettävä huolta toinen toisestamme silloinkin, kun olisi helpompaa olla puuttumatta asiaan.
Yllä oleva julkilausuma perustuu periaatteisiin, jotka käyvät ilmi seuraavista raamatunkohdista: 2. Moos. 20:12; Matt. 7:12; 20:25–28; Mark. 9:33–45; Joh. 13:34; Room. 12:10, 13; 1. Kor. 6:19; Gal. 3:28; Ef. 5:2, 3, 21–27; 6:1–4; Kol. 3:12–14; 1. Tess. 5:11; 1. Tim. 5:5–8.